Ikääntyneiden sosiaaliset verkostot ja niiden merkitys sosiaalisen tuen näkökulmasta

Abstract

Tämä pro gradututkielma kuvaa ikääntyneiden sosiaalisia verkostoja sekä niiden merkitystä sosiaalisen tuen antajina ikääntyneen arjessa. Tutkimus on ajankohtainen, koska ikääntyvän väestön osuus Suomessa kasvaa ja palveluiden kehittämiseksi on tärkeää tunnistaa myös piilossa olevia tuen tarpeita. Näiden tunnistaminen on tärkeää erityisesti yksinelävien sekä yksinäisten ikääntyneiden hyvinvoinnin näkökulmasta, sillä he ovat virallisen tuen varassa, puuttuvan läheisverkoston vuoksi. Tutkielmani edustaa laadullista tutkimusta, jonka sisällönanalyysi on toteutettu yhdistelemällä aineistolähtöistä sekä teorialähtöistä analyysiä. Aineistona on käytetty Elämänote- tutkimuksen yhteydessä kerättyä valmista aineistoa. Haastatteluaineisto muodostuu Elämänote-hankkeeseen osallistuneiden ikäihmisten haastatteluista, jotka ovat kerätty vuosina 2019–2020. Alkuperäinen tutkimusaineisto koostuu kokonaisuudessaan kolmesta eri haastattelusta, joista tutkimukseni aineiston muodostaa ensimmäinen haastatteluaineisto. Haastateltavia oli yhteensä 33 henkilöä, joiden keski-ikä oli 75-vuotta ja he olivat iältään 64–93- vuotiaita. Haastatteluihin osallistuneista vastaajista 9 oli miehiä ja loput 24 naisia. Ensimmäinen tutkimuskysymykseni käsittelee ikääntyneiden sosiaalisia verkostoja, ja toinen tutkimuskysymys sosiaalisilta verkostoilta saatua sosiaalista tukea Sosiaalista tukea tarkastellaan tutkielmassa toiminnallisena, aineellisena, tiedollisena sekä emotionaalisena tukena Esko Kumpusalon (1991) sosiaalisen tuen teorian mukaisesti. Tutkimukseni mukaan ikääntyneiden sosiaaliset verkostot muodostuivat pääosin epävirallisista suhteista, joihin kuuluivat lapset, lastenlapset, sukulaiset, ystävät sekä naapurit. Verkostoissa oli tapahtunut muutoksia elämänkulun aikana, ja ikääntyneet kuvasivat verkostojen pienentyneen ikääntymisen myötä. Verkostojen pienentymistä selittivät muun muassa ystävien ja puolisoiden menetykset, sekä ikääntymisen myötä lisääntyneet liikkumisen vaikeudet, jotka rajoittivat osallistumista ja aktiivista yhteydenpitoa verkoston sisällä. Omat lapset ja lastenlapset kuvautuivat tutkimuksessa niihin verkoston jäseniin, joihin yhteydenpito oli kaikkein tiiveintä. Sosiaalista tukea saatiin sosiaaliselta verkostolta monella tapaa, joista yleisimpänä nousi esiin toiminnallisen tuen osuus. Ikääntyneet saivat apua muun muassa kodin siivoukseen, digiasioihin sekä apua kodin ulkopuolella liikkumiseen, joiden antamisessa läheisillä oli merkittävä rooli. Aineellista tukea saatiin lähinnä erilaisten liikkumista tukevien apuvälineiden muodossa. Emotionaalista tukea saatiin ystäviltä ja läheisiltä, mikä lisäsi ikääntyneiden turvallisuuden tunnetta ja luottamusta selviytyä ikääntymisen tuomista avuntarpeista. Tiedollisen tuen osalta ikääntyneet kertoivat saaneensa jonkin verran tietoa ikääntyneille suunnatuista palveluista, kuten ateria- ja siivouspalveluista. Ikääntyneet toivoivat lisää tietoa heille suunnatuista palveluista, sillä saatavilla oleva tieto oli hajanaista, eikä heillä ollut selkeää käsitystä siitä, mistä tietoa voisi itse etsiä. Tutkielmani tulosten mukaan ikääntyneiden sosiaaliset verkostot olivat merkityksellisiä ikääntyneiden arjessa saaman sosiaalisen tuen näkökulmasta.