Vastaus Backmanille, Hämäläiselle ja Mikkoselle

Abstract

<p>Artikkelissani vastaan Jussi Backmanin, Nora Hämäläisen ja Jukka Mikkosen esittämiin huomioihin kirjastani <i>The Ethics of Storytelling. Narrative Hermeneutics, History, and the Possible</i> (Oxford University Press, 2018) ja käyn keskustelua heidän esittämiensä näkökohtien kanssa. Kommentoin muun muassa tapaa, jolla Backman lukee kirjaani ”pienten kertomusten etiikkana” peilaamalla sitä Lyotardin näkemykseen metanarratiiveista ja suurten kertomusten kriisistä sekä Arendtin totalitarismiteoriaan. Hämäläisen kanssa käyn keskustelua narratiivisen hermeneutiikan yhteiskuntakriittisestä potentiaalista, suhteestani jälkistrukturalismiin, subsumptiivisen ja ei-subsumptiivisen suhteesta, dialogisuuden eetoksen merkityksestä, rakenteellisen väkivallan ymmärtämisestä ja narratiivisen hermeneutiikan troopeista. Mikkosen kohdalla pohdin, miten hänen kommentaarissaan näkyvät analyyttisen estetiikan ennakko-oletukset, ja yritän korjata joitakin hänen kirjoituksestaan välittyviä väärinkäsityksiä (kuten näkemystä, jonka mukaan kirjassani esittäisin, että kaikki kokevat elämänsä tarinana, tai jonka mukaan tulisin lähelle kaikkialla kertomuksia näkevää pannarrativismia). Vastaan muun muassa Mikkosen epäilyyn siitä, voiko kaunokirjallisuus tarjota ei-triviaaleja merkityksenannon malleja ”tosielämään”, ja pohdin, miten kaunokirjallisuus tuottaa eettis-eksistentiaalisesti latautunutta ymmärrystä maailmasta. Lopuksi pohdin Hämäläisen ”kahvikuppitestiä” soveltaen, minkälaisia näkökantoja kirjasymposioon osallistuneet filosofit saattaisivat esittää, jos he kokoontuisivat kasvotusten keskustelemaan kirjastani.</p>