”Alempiarvoiset tekevät sitä, mihin rahoitusta on” : Akateeminen työ, identiteetti ja vapaus sekä kokemukset kansallisen yliopistopolitiikan vaikutuksista omaan työhön ja vaikutusmahdollisuuksiin Turun yliopistossa

Abstract

Yliopistopolitiikassa on tapahtunut merkittäviä muutoksia viimeisten vuosikymmenien aikana, kun uusliberalistinen uusi julkisjohtamisoppi (new public management) on vakiintunut suomalaisen hallintopolitiikan kautta myös yliopistoihin. Uuden yliopistopolitiikan mukana yliopistoihin on alettu kohdistamaan markkinalogiikan mukaisia tulos- ja tehokkuusodotuksia, joita toteutetaan monimuotoisen ohjailun ja uudenlaisen strategisen johtamiskulttuurin kautta. Strateginen johtaminen on keskittänyt päätöksentekovaltaa yliopiston keski- ja ylimmälle johdolle perinteisen kollegiaalisen päätöksenteon kustannuksella. Yliopiston käydessä läpi laajoja muutoksia, kohtaa myös akateeminen henkilökunta uudenlaisia työhönsä kohdistuvia odotuksia. Vaikuttavuus, kilpailullisuus, yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen lisääminen ja raportointi ovat kasvattaneet merkitystään perinteisten opetus- ja tutkimustehtävien ohella.

Sähköistä kyselyä käyttämällä selvitettiin Turun yliopistossa työskentelevien akateemisten työntekijöiden yksilötason näkemyksiä ja kokemuksia akateemisesta työstä ja -identiteetistä modernissa yliopistokontekstissa. Lisäksi tutkimuksessa kartoitettiin heidän näkemyksiään yliopistojen ohjailusta johtamisen ja päätöksentekoon osallistumisen mahdollisuuksien kautta sekä vastaajien käsityksiä kansallisen yliopistopolitiikan soveltumisesta akateemisten yhteisöjen suunnannäyttäjäksi. Tilastollisen analysoinnin ja täydentävien kvalitatiivisten sisällönanalyysillä löydettyjen tulosten valossa vahvistuu kuva siitä, miten edelleen akateemisen identiteetin rakentumisessa korostuu perinteinen käsitys akateemisuudesta. Tutkimusjoukon käsitykset yliopistojen johtamisesta olivat jakautuneita, ja osa kaipaa paluuta kollegiaalisempaan päätöksentekoon yliopistolla. Nykyisen yliopistopolitiikan nähdään olevan vaikeasti ennakoitavaa ja tieteenaloja eriarvoistavaa, ja siihen kohdistetaan runsaasti kritiikkiä. Vastaajien tulevaisuuskuvat ovat pessimistisiä, mutta niiden taustalta löytyy toivoa tieteellisen toiminnan itseisarvoisesta arvonnoususta.