Viidesluokkalaisten kaupunkilais- ja maaseutukuntien nuorten fyysisen toimintakyvyn erot

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, missä määrin kaupunkilais- ja maaseutukuntien nuorten fyysinen toimintakyky eroavat toisistaan. Tutkimuksessa tarkasteltiin eroja kolmella eri osa-alueella: kestävyyskunnossa, lihaskunnossa sekä liikkuvuudessa. Riittävällä fyysisellä toimintakyvyllä tiedetään olevan yhteys ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin sekä kognitiivisiin kykyihin. Koululaisten kohdalla onkin erityisen tärkeä seikka, että riittävä fyysinen toimintakyky tukee esimerkiksi oppimista ja muistamista. Tutkimusaineistona tässä tutkimuksessa toimi Move! -mittausten kuntakohtaiset mediaanitulokset, jotka on julkaistu vuosittain Opetushallituksen toimesta. Sukupuolten mediaaneista tutkimusta varten luotiin keskiarvo, minkä perusteella kuntien tuloksia vertailtiin keskenään. Kestävyyskuntoa edusti Move! -mittauksiin kuuluva 20-metrin juoksutesti, jossa oppilas juoksee 20 metrin matkaa annetussa tahdissa mahdollisimman pitkään edes takaisin. Lihaskuntoon Move! -mittauksissa keskittyy ylävartalon kohotus sekä etunojapunnerrus. Näistä tuloksista tutkimuksessa luotiin summamuuttuja. Liikkuvuutta puolestaan mitataan erillisellä osiollaan Move! -mittauksissa ja tuloksiin ilmoitetaan, miten suuri prosenttiosuus onnistui testiasennoissa hyväksytysti. Mukana on keskenään yhtä monta kaupunkilaiskuntaa (n=12) sekä maaseutukuntaa (n=12). Kuntien valinta perustui paikkaluokituksen perusteella tehtyyn kuntajakoon, mistä valittiin neljästä kategoriasta ääripäät: ”harvaan asuttu maaseutu” sekä ”kaupunkilaiskunta”. Tutkimukseen valitut kunnat pyrittiin valitsemaan mahdollisimman monelta eri hyvinvointialueelta ympäri Suomen. Rajoituksena kuitenkin oli, ettei kaikilla hyvinvointialueilla ollut näitä ääriryhmiä edustavia kuntia. Tässä tutkimuksessa kuitenkin kaupunkilaiskuntien nuoret pärjäsivät tutkimuksen kaikilla osa-alueilla hieman paremmin kuin maaseutukuntien nuoret. Tutkimuksessa tehtyjen vertailuiden tuloksista kuitenkin vain kaupunkilais- ja maaseutukuntien ero nuorten lihaskunnossa oli tilastollisesti merkitsevä.