Sosiaalityöntekijän ja asiakkaan välisen suhdetyöskentelyn ulottuvuuksia lastensuojelun virka-aikaisessa päivystystyössä

Abstract

Selvitin pro gradu -tutkielmassani sosiaalityöntekijän suhdeperustaisen työskentelyn merkityksiä ja mahdollisuuksia lastensuojelun virka-aikaisen päivystystyön käytännöissä laadullisen tutkimuksen keinoin. Tutkimustehtävää käsitellään fenomenologis-hermeneuttisen tutkimusperinteen mukaisesti ja substanssiteoriat huomioiden. Tutkimuskysymyksinä on selvittää lastensuojelun virka-aikaisen työn käytännöissä, kuinka sosiaalityöntekijät ymmärtävät suhdeperustaisuutta ja mitkä tekijä estävät ja mahdollistavat suhdeperustaisen työskentelyn.

Tutkielman teoreettinen viitekehys perustuu lastensuojelun päivystystyön käytäntöihin ja tutkimukseen sekä suhdeperustaiseen (suhteeseen perustuvan) käytännön ja merkitysten teoriapohjaan. Suhdeperustaisuus merkitsee sosiaalityön ytimessä olevaa ihmissuhdetyötä ja siihen liittyviä kohtaamisia työntekijän ja asiakkaan välillä. Toteutin tutkielmaa varten kyselyn, jonka suuntasin virka-aikaisessa päivystyksessä työskenteleville sosiaalityöntekijöille. Julkaisin kyselyn sosiaalisen median alustalla Facebookissa Sosiaalityöntekijöiden uraverkoston ryhmässä. Laadin kyselyn hyödyntäen sekä suljettuja kysymyksiä taustakysymyksinä että avoimia kysymyksiä, joiden vastausten avulla tarkastelin tutkimuskysymyksiä. Analysoin aineiston laadullisin menetelmin hyödyntäen dialogista tematisointia sekä teoriaohjaavaa sisällön analyysitapaa.

Tutkimustulosten mukaan sosiaalityöntekijät kokevat, että kohtaamisiin liitetyt merkitykset ja vastavuoroinen vuorovaikutus asiakastilanteissa luovat suhdeperustaista merkittävyyttä. Ammatillinen osaaminen työhön liittyvien eettisten kysymysten, reflektion ja lastensuojelun kannalta edesauttaa suhdeperustaisen työskentelyn toteutumista. Työhön liittyvien käytäntöjen paineisuus kiireen, suurten asiakasmäärien ja nopeiden asiakkuuksien näkökulmasta heikentää mahdollisuuksia suhdeperustaiseen työskentelyyn, sillä ne vähentävät työntekijän kokonaisvaltaista reflektiota ja tuovat työn käytäntöihin tiedostamattoman luonteen.

Tutkielma osoittaa jatkotutkimuksen tarpeen päivystysluonteisen työn erityisosaamisen tunnistamisessa ja kartoittamisessa sosiaalialalla, jotta eettisesti kestävien, yhdenvertaisten ja laadukkaiden ammattikäytäntöjen edustus organisaatiotasolla vahvistuisi ja niitä voitaisiin hyödyntää nykyistä laajemmin. Se mahdollistaisi ammattikäytäntöjen kokonaisvaltaisen reflektion niin työntekijän kuin organisaation tasolla.

Avainsanat: lastensuojelu, lastensuojeluilmoitukset, päivystys, asiakassuhde, reflektio