Yrityksen ulkomailla sijaitsevan omaisuuden kuuluminen yrityskiinnityksen piiriin

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan yrityskiinnitystä ulkomaisen omaisuuden näkökulmasta. Tarkoituksena on kartoittaa sitä, voiko yrityksen ulkomailla sijaitseva omaisuus kuulua yrityskiinnityksen piiriin ja millä ehdoilla. Yrityskiinnityksen kiinnitettävälle omaisuudelle asetetut irtaimen omaisuuden ehto sekä elinkeinonharjoittajan elinkeinotoimintaan kuulumisen ehto ovat lähemmässä tarkastelussa, ja näiden ehtojen täyttymistä tutkitaan ulkomailla sijaitsevan omaisuuden tapauksessa. Lisäksi tutkielmassa otetaan kantaa siihen, minkälaisia ongelmia yrityskiinnityksen alainen ulkomailla sijaitseva omaisuus aiheuttaa varsinkin velkojan kannalta.

Tutkimus on lainopillista, sillä ON-työssä hyödynnetään yrityskiinnitystä koskevia oikeusnormeja, joita tulkitsemalla pyritään vastaamaan tutkimuskysymyksiin. Tutkielma sisältää myös de lege ferenda -tutkimusta, sillä lopuksi pohditaan mahdollisia muutosehdotuksia yrityskiinnityslakiin.

ON-työssä tullaan siihen lopputulokseen, että ulkomailla sijaitseva omaisuus voi kuulua yrityskiinnityksen piiriin ainakin silloin, kun sijainti ulkomailla on tilapäinen. Yrityskiinnityksen omaisuudelle asetetut kriteerit eivät kuitenkaan välttämättä täyty, jos ulkomainen lainsäädäntö ei tunnusta omaisuutta irtaimeksi omaisuudeksi tai jos ulkomailla sijaitseminen on pitkäaikaista. Ulkomailla sijaitsevan omaisuuden epävarma asema osana yrityskiinnitystä aiheuttaa velkojalle suuremman riskin sekä korostuneen valvontavastuun, mikä saattaa vähentää tämän halukkuutta sitoutua yrityskiinnitykseen.

Tutkielman lopussa perehdytään lainsäädännön kehitykseen irtaimistokiinnityslaista ja sen sisältämästä alueperiaatteesta vapaammaksi yrityskiinnityslaiksi. Lisäksi tutkitaan yrityskiinnityslain tarkoitusperää ja tavoitteita sekä pohditaan mahdollisia kehitysideoita yrityskiinnityslaille ulkomailla sijaitsevan omaisuuden näkökulmasta. Yrityskiinnityslainsäädäntöä tulisi kehittää niin, että se huomioisi paremmin yrityksen ulkomaisen omaisuuden ja asettaisi jonkinlaisen aikarajan sille, kuinka pitkään omaisuus voi sijaita ulkomailla ja kuulua edelleen varmuudella yrityskiinnityksen piiriin. Lainsäädäntö voisi ottaa huomioon myös elinkeinonharjoittajan tarkoitusperän omaisuuden siirtämisessä Suomen valtion ulkopuolelle. Näin varmistettaisiin, että elinkeinonharjoittajan tarkoituksella ulkomaille pidempiaikaisestikin siirretty omaisuus säilyisi yrityskiinnityksen piirissä.