Seskviterpenoidilaktonien ja niiden johdannaisten MRSA-aktiivisuus

Abstract

Antibioottiresistenssin maailmanlaajuinen kasvu luo kiireellisen tarpeen uusille mikrobilääkkeille. Metisilliiniresistentti Staphlycoccus aureus eli MRSA on yksi sairaalainfektioiden aiheuttajista, jonka hoito on haasteellista sekä resistenssistä β-laktaamiantibiooteille, että lisääntyvissä määrin hoidossa käytettäville ei-β-laktaamiantibiooteille, kuten vankomysiinille. Tämä lisää erityistä tarvetta kehittää uusia MRSA-lääkkeitä. Lisäksi MRSA on kehittänyt resistenssiä lisääviä mekanismeja, kuten biofilmin muodostumista ja effluksipumppujen aktivointia. Luonnonyhdisteet ovatkin osoittautuneet tehokkaiksi uusien lääkkeiden kehityksessä, joten ne ovat potentiaalinen vaihtoehto antibioottiresistenssiongelman ratkaisemiseksi. Tutkielmassa käsitellään seskviterpenoidilaktonien potentiaalia ja mahdollisia vaikutusmekanismeja MRSA:n inhiboimiseksi.

Seskviterpenoidilaktoneita esiintyy useissa kasvisuvuissa, mutta erityisesti Asteraceae-heimossa. Perusrakenne muodostuu C15-seskviterpeenirungosta ja laktoniosasta, ja ne voidaan jakaa neljään pääryhmään: germakranolidit, eudesmanolidit, guaianolidit ja pseudoguaianolidit. Laktonirengas, esimerkiksi α-metyleeni-γ-laktoni on merkittävässä osassa niiden bioaktiivisuuksien, kuten antibakteerillisten ominaisuuksien kanssa. Seskviterpenoidilaktonien vaikutusmekanismit MRSA:han ovat vielä tuntemattomia, mutta rakenteiden monimuotoisuus mahdollistaa niiden toimimisen antibakteerisina aineina.