”LÄMMIN JA SENSITIIVINEN VUOROVAIKUTUS ON KAIKEN SEN POHJA MITÄ ME TÄÄL TEHDÄÄN” : Varhaiskasvatuksen opettajien näkemyksiä henkilöstön ja lasten välisen vuorovaikutuksen laadusta ja sen arvioinnista

Abstract

Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena on selvittää varhaiskasvatuksen opettajien näkemyksiä laadukkaasta vuorovaikutuksesta varhaiskasvatushenkilöstön ja lasten välillä sekä tuoda esiin niitä tekijöitä, jotka opettajien mukaan laadukasta vuorovaikutusta lasten kanssa estävät tai rajoittavat. Lisäksi tutkielman tarkoitus on tutkia sitä miten opettajien mukaan vuorovaikutuksen laatua varhaiskasvatuksen arjessa arvioidaan ja miten tätä arviointia voidaan edelleen opettajien näkemysten mukaan kehittää. Tutkimus on laadullinen fenomenografinen tutkimus ja se on toteutettu haastattelumenetelmällä. Aineiston keruussa on käytetty puolistrukturoitua haastattelua. Tutkimusta varten haastattelin keväällä 2020 kahdeksaa varhaiskasvatuksen opettajaa, jotka työskentelivät eri-ikäisten lasten ryhmissä alle kolmevuotiaista esiopetusikäisiin satakuntalaisen kaupungin varhaiskasvatuksessa. Tutkimusaineisto on analysoitu aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Analyysin perusteella muodostin tutkimusaineistosta alaluokkia, jotka yhdistin edelleen yläluokiksi. Tutkimusaineiston perusteella tutkimuksessa haastateltavat varhaiskasvatuksen opettajat pystyivät selkeästi erittelemään tekijät, jotka tekevät vuorovaikutuksesta lasten kanssa laadukasta ja myös kuvailemaan tekijöitä, jotka laadukasta vuorovaikutusta estävät tai rajoittavat. Opettajien mukaan laadukasta vuorovaikutusta edistävät ennen kaikkea rauhallinen ja turvallinen ilmapiiri, henkilöstön positiivisuus ja myönteisyys, lapsen yksilölliseen kohtaamiseen panostaminen, tarkkaavuuden jakaminen yhdessä lapsen kanssa, pienryhmätoiminta sekä lapsen tunteminen ja havainnointi. Sen sijaan laadukasta vuorovaikutusta opettajien mukaan estävät tai rajoittavat ensisijaisesti kiire ja kiireinen ilmapiiri, henkilöstön negatiivissävytteinen puhe ja äänensävy, lapsen kohtaamisen ja läsnäolon puute, iso lapsiryhmä sekä henkilöstön väsymys, jaksamisen puute ja stressi. Tutkimustulosten perusteella lapsen ja henkilöstön välisen vuorovaikutuksen laadunarvioinnille ei ollut kuitenkaan yksiköissä käytössä erillistä arviointimenetelmää eikä suurimmassa osassa yksiköistä vuorovaikutusta opettajien mukaan arvioitu säännöllisesti. Enemmistö opettajista oli sitä mieltä, ettei lasten kanssa käytävälle laadukkaalle vuorovaikutukselle oltu asetettu yhtenäisiä ja selkeitä arvioitavia tavoitteita työyhteisöissä. Tämän kehittäminen on tutkimuksen perusteella olennaista.