Yleis- ja asemakaavasta aiheutuva kohtuuton haitta oikeuskäytännössä
Ladataan...
640.06 KB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset1
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Lähtökohtaisesti kaavan laatiminen ei saa aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeudenhaltijalle
kohtuutonta haittaa. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten kohtuuttomuutta on arvioitu
oikeuskirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä. Tutkimuskysymyksenä on: Milloin kaavasta aiheutuva
haitta maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle on kohtuuton ja miten kohtuuttomuutta tulee
arvioida? Voimassa olevan oikeuden tulkinnan ja systematisoinnin ohella, tutkielmassa tarkastellaan
kohtuuden käsitteen teoreettista sekä historiallista taustaa ja sisältöä. Lisäksi tutkielmassa selvitetään
miten perusoikeudet ilmenevät maankäyttö- ja rakennuslain kohtuuttomuuskieltoa koskevassa
viitekehyksessä sekä miten oikeudelliset periaatteet ohjaavat ja rajoittavat kaavan laatijan
harkintavaltaa. Tutkimusmenetelmä on lainopillinen ja tulkintamenetelmä on systemaattinen.
Lähdemateriaalina ovat lait, lainvalmisteluaineistot, oikeuskirjallisuus sekä korkeimman hallinto
oikeuden ja hallinto-oikeuksien päätökset.
Tutkielmassa osoitetaan, että kaavan laatijalla on huomattavasti harkintavaltaa kaavan laadinnassa.
Kaavapäätösten oikeudellisessa arvioinnissa tuomioistuimien toimivalta on vakiintunut koskemaan
vain kaavan lainmukaisuutta, siten kaavan tarkoituksenmukaisuuden arviointi ei kuulu
tuomioistuimille. Oikeuskäytännön tarkastelusta ilmenee, että kohtuuttomuuteen vedotaan valituksissa
usein, mutta harvoin tehokkaasti. Kohtuuttoman haitan arviointi on tapauskohtaista kokonaisarviointia,
jossa tulee huomioida muun muassa yleinen etu, kaavalle asetetut tavoitteet ja haitan kärsijälle samalla
kaavapäätöksellä muodostuva hyöty. Yleisellä tasolla, juridisena konstruktiona, kohtuuttomuus
tarkoittaa sitä, että haitan kärsijälle muodostuva haitta on suurempi kuin muille tahoille
kaavapäätöksestä aiheutuva hyöty tai haitan väheneminen.
Tutkielmassani selvitetyn lainsäädännön, oikeuskirjallisuuden ja oikeuskäytännön perusteella esitän
kolme teesiä, joiden ohjaamana kohtuuden teoreettinen ja historiallinen konstruktio sekä
perusoikeudet toteutuisivat nykyistä paremmin: 1) Kunnan kaavoitusmonopoli tulee purkaa ja
kaavoitus toteuttaa valtakunnallisen viraston toimesta tai ainakin kaavapäätökset tulisi alistaa
sellaiselle. 2) Valitusoikeutta tulisi laajentaa siten että valittaminen olisi mahdollista myös
tarkoituksenmukaisuusperusteilla. 3) Kohtuullisuuden käsitettä tulisi tarkentaa alinormeilla.