Syyttäjän vaitiolo-oikeus oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin näkökulmasta

Abstract

Tutkielman aiheena on syyttäjän vaitiolo-oikeus oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin näkökulmasta. Tutkielmassa tarkastellaan syytetyn oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin etenkin kontradiktorisuuden, osapuolten tasavertaisuuden sekä asianosaisjulkisuuden näkökulmasta sekä käsitellään oikeuskäytännössä syntyneitä perusteita, joiden mukaisesti syytetyn tiedonsaantioikeutta esitutkinnassa kertyneestä ja syyttäjällä hallussa olevasta aineistosta voidaan syytetyn perus- ja ihmisoikeuksia loukkaamatta rajoittaa. Näiden tekijöiden pohjalta tutkielmassa arvioidaan, miten syyttäjän vaitiolo-oikeus ja siihen liittyvä sääntely suhteutuu edellä mainittuihin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin asettamiin vaatimuksiin. Tutkielman pääasiallisena menetelmänä on lainoppi, minkä lisäksi siihen sisältyy de lege ferenda -tyyppisiä kannanottoja. Pääasiallisena lähdemateriaalina toimivat perus- ja ihmisoikeusoikeuksiin sekä rikosprosessioikeuteen liittyvä oikeuskirjallisuus, lain esityöt sekä oikeuskäytäntö, painottuen erityisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuihin. Tutkielmassa havaittiin, että syyttäjän vaitiolo-oikeutta koskeva sääntely vastaa pääpiirteissään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännöstä johdettavia tulkintalinjoja. Vaitiolo-oikeuteen liittyvää asianosaisjulkisuuden rajoitusta voidaan pitää hyväksyttävänä, kun se yksittäistapauksessa arvioidaan välttämättömäksi ja siihen liittyy riittävät oikeusturvakeinot. Mahdolliset ongelmakohdat liittyvät vaitiolo-oikeuden murtamisen edellytyksiin, kun se on tarpeen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin varmistamiseksi, ja tutkielmassa kannatetaankin tuomioistuimelle asiassa laajempaa harkintavaltaa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntöön nähden myös esitutkinta-aineiston salassapidon ulkopuolisen kontrollin järjestelyssä nähtiin kehitettävää. Sääntelyn todettiin kuitenkin parantavan syyttäjän mahdollisuuksia epäillyn perus- ja ihmisoikeuksien valvontaan.