Hienomotoriikan merkitys ja muutos 10–13-vuotiailla käsityön taiteen perusopetuksessa: opettajien kokemuksia

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa selvitetään käsityön taiteen perusopetusta opettavien käsityönopettajien asiantuntijanäkemyksiä ja kokemuksia siitä, miten käsityön eri työtavat tukevat hienomotoriikan kehitystä 10–13-vuotiailla lapsilla. Työtapoja tarkastellaan taiteen perusopetuksen käsityön laajan oppimäärän kolmen osa-alueen, käsityön, muotoilun ja teknologian kautta. Opettajat toimivat tässä tutkimuksessa havainnoijina, jotka antavat tutkimukselle tietoa muun muassa miten he näkevät nykytilanteessa kehityksen ja miten eri tekniikat vastaavat oppilaiden hienomotorisiin kehitystarpeisiin.

Tutkimus on kuvaileva määrällinen tutkimus, jota täydennetään laadullisella teemallisella analyysilla. Aineistossa kerättiin numeerista tietoa kvantitatiivisin eli määrällisin menetelmin yhdistettynä kvalitatiivisiin eli laadullisiin menetelmiin kyselyn avoimissa kohdissa. Aineisto analysoitiin käyttämällä kuvailevaa tilastollista analyysia ja teemallista sisällönanalyysia. Analyysin tavoitteena oli muodostaa yleiskuva käsityönopettajien kokemuksista ja vertailla eri työtapojen välisiä eroja hienomotoristen taitojen kehittämisessä.

Tulokset osoittavat keskiarvojen perusteella, mitkä työtavat opettajat arvioivat merkittävimmiksi hienomotoriikan eri osa-alueilla. Tuloksien avoimissa vastauksissa nousi esiin neljä teemaa, jotka olivat työtapojen hallinta, työskentelyvalmiudet, perustaidot sekä hienomotoriikka. Vastauksissa korostui hienomotoristen taitojen ja itsesäätelytaitojen yhteys.

Aineiston perusteella hienomotoristen taitojen heikkous lisää oppilaiden turhautumista, mikä vähentää halua oppia ja harjoitella. Tämä puolestaan estää taitojen kehityksen, mikä taas nostaa turhautumista ja lisää luovuttamista. Teknisten suoritusten hiominen ja täydellisten lopputulosten tavoittelu käsityönopetuksessa haastavat oppilaan kehitystä. Oppimisympäristöissä tulisi ottaa huomioon oppilaan itsetuntoa vahvistavat piirteet ja taidot, jotka kehittäisivät turhautumisen ja luovuttamisen sietokykyä ja edistäisivät hienomotoristen taitojen kehitystä.

Tämän tutkimuksen antamien tutkimustulosten kautta tutkimusta voitaisiin jatkaa tutkimalla oppilaiden vapaa-ajan harrastuneisuuden vaikutusta tämän tutkimuksen havaintoihin, kuten digilaitteiden käytön lisääntymisen vaikutusta hienomotoristen taitojen heikkenemiseen. Näkökulmana voisi olla oppilaiden kokemukset ja niiden erot opettajien havaintoihin, sillä tässä tutkimuksessa aihetta tutkittiin opettajien kokemuksien ja havaintojen pohjalta.