Allergisen, eosinofiilisen ja lihavuuteen liittyvän astman taudinkuva ja liitännäissairaudet Tyksin astmakohortissa

Abstract

Astma on heterogeeninen sairaus, jota nykykäsityksen mukaan ei tule rajata yhdeksi yksittäiseksi oireyhtymäksi vaan jota tulee pitää sateenvarjokäsitteenä usealle eri tautialatyypille. Vuodesta 2008 lähtien tutkijat ovat klusterianalyysin keinoin määrittäneet astman kliinisiä ilmenemismuotoja eli fenotyyppejä. Tämän tutkielman tarkoituksena oli luoda katsaus astman patobiologisiin mekanismeihin ja aiemmin havaittuihin fenotyyppeihin ja selvittää retrospektiivisen tutkimuksen keinoin, millainen on vaikean astman alatyyppien jakauma suuressa, valikoimattomassa kliinisessä aineistossa Tyksin keuhkosairauksien vastuualueella, kuinka paljon klustereissa on päällekkäisyyksiä ja mitkä sairauden piirteet ja liitännäissairaudet määrittävät eniten potilaiden astman taudinkuvaa ja vaikeusastetta. Tämän avulla potilaiden tutkimista voidaan systematisoida ja hoitoa sujuvoittaa. Tutkimusaineisto koostui 4746 erikoissairaanhoidon piirissä olevasta astmapotilaasta. Tutkimuskohortti jaettiin kahdeksaan klusteriin kolmeen kategoriseen muuttujaan perustuen: veren eosinofiilisten granulosyyttien pitoisuus, hengitystieallergia ja lihavuus. Klusteroitavaan kohorttiin valittiin ne potilaat, joilta oli löydettävissä tieto kaikista näistä muuttujista (n=2868). Muodostuneita klustereita verrattiin toisiinsa demografisten ominaisuuksien, tupakoinnin, keuhkoputkitulehduksen, keuhkofunktio-tason, astman oirehallinnan ja vaikeusasteen sekä liitännäissairausprofiilien osalta. Tutkimuksessa kaksi kolmesta astmapotilaasta sijoittui klustereihin, joissa potilailla todettiin korkeintaan yksi klustereita määrittävistä ominaisuuksista. Kohortissa erottui selvästi varhain alkavan allergisen astman fenotyyppi, joka oli vaikeusasteeltaan korkeintaan kohtalainen. Allergiakomponentin todettiin assosioituvan parempaan keuhkofunktioon ja parempaan hoitovasteeseen astman perinteiselle lääkehoidolle riippumatta siitä, esiintyykö se yksin vai yhdessä muiden astmaa määrittävien tekijöiden kanssa. Tutkimus antaa lisäksi viitteitä siitä, että lihavuus sekä naissukupuoli altistavat suurelle oheissairastavuudelle, vaikeille astmaoireille ja runsaalle lääkehoidolle keuhkofunktiotasosta riippumatta. Ei-allergista eosinofiilista astmaa sairastavilla potilailla todettiin muita enemmän pitkäaikaiseen glukokortikoidihoitoon liittyviä liitännäissairauksia, minkä vuoksi nämä potilaat tulisi ohjata nykyistä varhaisemmin biologisten lääkehoitojen piiriin.