Sustainable tourism governance in protected areas : Public and private sector roles in Iceland

Abstract

Tourism has experienced substantial growth in recent decades, and one of its most rapidly expanding segments is nature-based tourism. Nature-based tourism refers to travel in which the primary motive is experiencing nature, often through activities such as photography, hiking, and other outdoor recreation. However, this growth of nature-based tourism has placed significant pressure on protected areas due to increasing visitor numbers. This pressure manifests in physical degradation of natural environments, such as trail erosion. While these impacts often accumulate slowly, they can, over time, undermine the ecological sustainability of these areas and reduce their value for all stakeholders. Addressing these challenges requires coordinated action from both the public and private sectors to promote sustainable tourism. This thesis examines how the rapid growth of nature-based tourism challenges the ecological sustainability of protected areas and how collaboration between sectors can support sustainable tourism management through institutional theory. The study utilises institutional theory and Public-Private Partnership (PPP) frameworks to analyse these dynamics, using Iceland as a relevant case study. Successful cooperation between sectors requires shared objectives, a clear division of responsibility and a mutual understanding of ecological constraints. Public authorities and companies that depend on protected areas benefit from the long-term preservation of the natural assets, creating a shared motivation to ensure that economic activities do not compromise the environment. When PPP is implemented sustainably, such collaboration can strengthen the long-term resilience of protected areas and safeguard the conditions for future generations' tourism.

Matkailuala on kasvanut merkittävästi viime vuosikymmeninä ja yksi sen nopeimmin kasvavista segmenteistä on ollut luontopohjainen turismi. Tällä tarkoitetaan matkailua, jonka ensisijainen tarkoitus on luonnon kokeminen, esimerkiksi valokuvaamisen tai vaeltamisen kautta. Luontopohjaisen matkailun kasvu on kuitenkin luonut painetta eri luonnonsuojelualueille lisääntyneen käviämäärän vuoksi. Tämä paine ilmenee luonnon kulumisena, kuten polkujen eroosiona. Haitat kertyvät usein hitaasti, mutta pitkällä aikavälillä ne voivat heikentää alueiden ekologista kestävyyttä sekä niiden arvoa eri toimijoille. Näiden haasteiden torjumiseksi tarvitaan julkisen ja yksityisen sektorin yhteisiä toimia kestävän matkailun edistämiseksi. Tutkielma tarkastelee, miten luontopohjaisen matkailun nopea kasvu haastaa luonnonsuojelualueiden ekologista kestävyyttä ja millä tavoin julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö voi tukea kestävää matkailun hallintaa. Teoreettisena viitekehyksenä työssä hyödynnetään instituonaalista teoriaa sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusmalleja (PPP), ja tarkastelun kohdemaan toimii Islanti. Sektoreiden välisen yhteistyön onnistuminen edellyttää yhteisiä tavoitteita, selkeää vastuunjakoa ja ymmärrystä ekologisista rajoitteista. Keskeistä on, että molemmat tahot hyötyvät ja niiden menestyminen on riippuvaista luonnonsuojelualueiden kestävyydestä. Kestävällä tavalla toteutettu yhteistyö voi vahvistaa luonnonsuojelualueiden pitkän aikavälin elinvoimaisuutta ja turvata matkailun edellytykset myös tuleville sukupolville.