Julkisen terveydenhuollon priorisointi : Perus- ja ihmisoikeudelliset reunaehdot terveydenhuollon priorisoinnissa
Ladataan...
1.56 MB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset5
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Julkisrahoitteiset terveydenhuoltojärjestelmät kohtaavat kilpailevia vaatimuksia ja resurssien rajoituksia, minkä vuoksi ne tekevät rutiininomaisesti valintoja hoitoihin liittyen. Valintojen seurauksena on kompromisseja eri yksilöiden mahdollisten terveyshyötyjen suhteen. Päätöksenteko valinnoista voi perustua priorisointiin. Priorisoinnilla voidaan tarkoittaa asioiden asettamista tärkeysjärjestykseen eli niiden ensisijaistamista, mutta siitä on myös käytetty sanaa säännöstely, joka kuvaa hyvin siihen liittyvää niukkuuden elementtiä.
Tutkimuksen kohteena on julkisen terveydenhuollon priorisointiin liittyvät perus- ja ihmisoikeudet. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia rajoituksia perus- ja ihmisoikeudet asettavat Suomen terveydenhuollon priorisoinnille ja mitä Suomen julkisen terveydenhuollon priorisoinnissa tulee perus- ja ihmisoikeuksien osalta ottaa huomioon.
Terveydenhuollon osalta tutkielma keskittyy Suomen perustuslain 6, 7, 19 ja 22 §:iin sekä soveltuvaan perustuslakia alemman tasoiseen lainsäädäntöön. Kotimaisesta oikeuskäytännöstä huomioidaan korkeimman hallinto-oikeuden soveltuva oikeuskäytäntö. Tutkielmassa tarkastellaan myös eduskunnan oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin ratkaisuja. Kansainvälisen lähdeaineiston osalta tutkielma keskittyy Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön.
Tutkielman lähestymistapa on pääosin lainopillinen. Lainoppi eli oikeusdogmatiikka tulkitsee ja systematisoi voimassa olevaa oikeutta ja esittää normi- ja tulkintakannanottoja selvittäessään voimassa olevien oikeusnormien sisältöä. Tutkielmassa hyödynnetään myös de lege ferenda -tutkimusmetodia, jolloin tutkimuksen kohteena on myös mahdollinen tuleva lainsäädäntö.
Tutkielman tuloksena on mahdollista määrittää perus- ja ihmisoikeudelliset reunaehdot terveydenhuollon priorisoinnille. Sekä kotimainen sääntely että Euroopan ihmisoikeussopimus ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö määrittävät selkeät huomioon otettavat asiat terveydenhuollon priorisointia suunniteltaessa ja siitä päätettäessä Suomessa. Suomen julkisen terveydenhuollon priorisoinnissa tulee myös ottaa aiempaa vahvemmin huomioon kansainvälisten sopimusten sille asettamat vaatimukset.