Tekijänoikeusdirektiivin 17 artiklan esto- ja poistotoimenpiteiden voimaansaattamisprosessi : Haasteena automatisoituun päätöksentekoon perustuva sananvapauden ennakkosensuuri

Abstract

Sananvapauden ja tekijänoikeuden perinteinen oikeusasetelma on tieto- ja viestintäteknologian kehittymisen myötä muuttunut merkittävästi. Monikansalliset verkkoalustat ovat mahdollistaneet entistä paremmin aineiston saatavuuden, mutta samaan aikaan alustojen käyttöönottamat automatisoidut esto- ja poistotoimenpiteet ovat puuttuneet käyttäjien sananvapauteen sitä ennakolta estäen. Tekijänoikeuksien osalta tämä on tarkoittanut sitä, että aineiston saatavuus internetissä on alkujaan heikentänyt tekijöiden omistusoikeutta, mutta esto- ja poistotoimenpiteet ovat sitä sittemmin merkittävästi vahvistaneet. Teknologian kehittyminen on siten merkinnyt eri intressien välisen tasapainon järkkymistä, jota tekijänoikeusdirektiivin 17 artikla on osaltaan pyrkinyt tasoittamaan.

Tätä taustaa vasten kansallinen lainsäätäjä saattoi tulkinnanvaraisen tekijänoikeusdirektiiviin 17 artiklan 4 kohdan esto- ja poistotoimenpiteet kansalliseen tekijänoikeuslakiinsa huhtikuussa 2023. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten kansallinen lainsäätäjä on voimaansaattamisprosessin eri vaiheissa ottanut huomioon käyttäjien sananvapauden, kun tekijänoikeusloukkausten tunnistamiseksi käytetyt esto- ja poistotoimenpiteet ovat automatisoituneet. Tutkielma on luonteeltaan teoreettinen ja siinä hyödynnetään lainopillista metodia. Tutkielman keskeisimpiä oikeuslähteitä ovat tekijänoikeusdirektiivi (EU) 2019/790 ja sen 17 artiklaa koskeva EUT:n asia C-401/19 sekä erityisesti direktiivin kansallisessa voimaansaattamisprosessissa tuotettu lainvalmisteluaineisto, kuten hallituksen esitysluonnos lausuntoineen sekä hallituksen esitykset (HE 43/2022 vp ja HE 313/2022 vp) ja perustuslakivaliokunnan lausunnot (PeVL 58/2022 vp ja PeVL 85/2022 vp) asiantuntijalausuntoineen.

Tutkielmassa havaitaan, kuinka lainsäätäjä on esto- ja poistotoimenpiteitä implementoidessaan ottanut huomioon niihin sovellettavat riittävät suojakeinot, joilla voidaan taata käyttäjien sananvapauden toteutumien kenenkään ennakolta estämättä. Aluksi lainsäätäjä oli pyrkinyt esitysluonnoksessaan noudattamaan perusoikeuksien välistä suojaa vahvistamalla käyttäjien sananvapautta vastapainona sille, että direktiivillä oli vahvistettu tekijöiden oikeuksia. Voimaansaattamisprosessin edetessä aiemmin esitysluonnoksessa ehdotettuja säännöksiä sittemmin muutettiin hallituksen esityksellä vastaamaan direktiivin sanamuotoa, jotta säännöksillä ei estettäisi pääsyä lailliseen aineistoon. Edelleen tutkielmassa havaitaan, että ehdotettuja säännöksiä muutettiin vielä kertaalleen täydentävällä esityksellä, sillä perustuslakivaliokunta oli katsonut säännösten sanamuodon sallivan sananvapauden ennakkoesteen. Tutkielmassa päädytään siihen johtopäätökseen, että lainsäätäjä oli pyrkinyt turvaamaan käyttäjien sananvapautta automatisoiduilta esto- ja poistotoimenpiteiltä muuttamalla ja täsmentämällä toimenpiteitä koskevia säännöksiä voimaansaattamisprosessin eri vaiheissa.