Itsemyötätunnon merkitys opiskelu-uupumuksen ja pystyvyyden kokemuksen välisessä suhteessa

Abstract

Tutkimusten mukaan yhä useampi opiskelija kokee opinnoissaan opiskelu-uupumusta, jolla on negatiivisia vaikutuksia sekä opintoihin että opiskelijan hyvinvointiin. Uupumus on myös negatiivisessa yhteydessä pystyvyysuskomuksiin, jotka puolestaan ovat yhteydessä niin motivaatioon kuin opintomenestykseenkin. Itsemyötätunnon on aiemmin havaittu olevan yhteydessä vähempään uupumukseen sekä moderoivan uupumuksen ja hyvinvoinnin välistä yhteyttä. Tässä tutkimuksessa tarkoituksena oli selvittää, moderoiko itsemyötätunto opiskelu-uupumuksen ensimmäisen vaiheen eli uupumisasteisen väsymyksen ja pystyvyyden kokemuksen välistä yhteyttä. Tutkimuksen aineistona toimi korkeakouluopiskelijoiden oppimismotivaation kehittämiseksi luodun ProMot-menetelmän normiaineisto. Aineisto oli kerätty kyselytutkimuksena Turun yliopistossa keväällä 2019 osana opetus- ja kulttuuriministeriön OHO!-kärkihanketta ja se sisälsi vastaukset 1973 opiskelijalta. Aineisto analysoitiin käyttäen regressiomalleja, joiden avulla tutkittiin uupumisasteisen väsymyksen sekä itsemyötätunnon yhteyttä pystyvyyden kokemukseen. Tulokset osoittivat, että voimakkaampi uupumisasteisen väsymys oli yhteydessä vähäisempään pystyvyyden kokemukseen. Vahvempi itsemyötätunto taas oli yhteydessä vahvempaan pystyvyyden kokemukseen. Itsemyötätunto moderoi uupumisasteisen väsymyksen ja pystyvyyden kokemuksen välistä yhteyttä tilastollisesti merkitsevästi siten, että korkeammilla itsemyötätunnon tasoilla uupumisasteisen väsymyksen negatiivinen yhteys pystyvyyden kokemukseen oli vaimeampi. Moderaation vaikutus oli suuruudeltaan pieni, muttei merkityksetön. Kaikkiaan tulokset viittaavat siihen, että itsemyötätunnolla on positiivinen vaikutus pystyvyyden kokemukseen.