Rahanpesun torjunnan sääntely – tehokkuus ja haasteet

Abstract

Rahanpesu on maailmanlaajuisesti suuri ongelma ja sillä pyritään häivyttämään rikollisesti hankitun rahan alkuperä niin, että se vaikuttaisi laillisesti ansaitulta. Rahanpesua torjutaan erilaisilla laeilla ja sääntelyillä ja ne ovatkin tiukentuneet viime vuosien aikana. Näiden tavoitteena on suojata yhteiskuntaa ja rahoitusjärjestelmiä rikollisuudelta ja sen tuottamilta haittavaikutuksilta. Vaikka taistelu rahanpesua vastaan on tärkeää, sen tehokkuudesta on hyvin rajallisesti tutkimuksia, koska sitä on vaikea mitata tai tietoa on vaikeasti saatavilla. Rahanpesu ja sen torjunta on merkittävässä roolissa esimerkiksi pankeissa, joiden tehtävänä on tuntea asiakkaat ja heidän toimintansa tunnistaakseen epäilyttäviä liiketoimia. Mikäli tällaista havaitaan, niistä tulee tehdä ilmoitus Poliisin verkkosivuilla. Pankit ovatkin yksiä tärkeimpiä ilmoitusvelvollisia. Tämän Pro gradu -tutkielman aiheen motivaationa toimi henkilökohtaisesti oma työni pankkialalla ja siihen vaikuttava sääntely sekä halu ymmärtää aiheesta ja sen taustoista enemmän. Tämän tutkielman aiheena on rahanpesu yleisellä tasolla sekä siihen liittyvät tekijät ja sääntelyt. Tarkoituksena on tarkastella rahanpesun vastaista sääntelyä, sen vaikutuksia, tehokkuutta sekä mahdollisia haasteita. Tutkielma tehtiin kirjallisuuskatsauksena ja lähteinä on hyödynnetty eri viranomaislähteitä sekä aiheesta tehtyjä tutkimuksia eri puolilta maailmaa, muun muassa Saksasta, Italiasta ja Mauritiukselta. Tutkimuskysymyksinä pohdin muun muassa, että millaista sääntelyä on, mitä vaikutuksia sääntelyllä on ja mitä haasteita voi ilmetä. Tarkastelluista tutkimuksista ilmeni, että AML-sääntelyllä (Anti-Money Laundering) eli rahanpesun torjunnalla on positiivisia vaikutuksia muun muassa rahanpesun ja korruption vähentämiseen ja se voi ehkäistä myös muuta rikollisuutta. Sääntely myös lisää luottamusta rahoitusjärjestelmään. Liiallisella sääntelyllä voi kuitenkin olla myös negatiivisia vaikutuksia, kuten kustannusten kasvu ja tehokkuuden heikentyminen. Havaitaan myös niin sanottuja kynnysvaikutuksia eli tietyn pisteen jälkeen sääntelyn lisäämisellä ei ole enää toivottuja hyötyjä. Keskeistä on se, että AML-sääntelyn vaikuttavuus ei riipu pelkästään sääntelyn määrästä vaan erityisesti sen laadusta, riskiperusteisuudesta sekä käytännön toimeenpanosta.