Miksi tappo ei vanhene koskaan? : Tutkimus rikosoikeudellisen vanhentumisen tarkoitusperistä

Abstract

Tutkielman aihe on Suomen rikosoikeudellinen vanhentumisjärjestelmä ja tapon vanhentumattomuus. Tutkielmassa tutkitaan, miten rikosoikeudellista vanhentumisjärjestelmää on perusteltu Suomen rikosoikeudessa ja onko tapon säätäminen vanhentumattomaksi rikokseksi perusteltu muutos näiden vanhentumisjärjestelmän yleisten perusteluiden valossa. Tutkielma edustaa rikosoikeuteoreettista ja kriminaalipoliittista tutkimusta, ja sen menetelmä on oikeuden immanentti kritiikki, jossa oikeutta arvioidaan kriittisesti siitä itsestään johdetuilla mittapuilla. Tutkimuskysymyksen rajoittuessa suomalaiseen rikosoikeudelliseen vanhentumisjärjestelmään painottuvat tutkimusaineistossa kotimaiset lähteet, etenkin lain esityöt ja oikeuskirjallisuus. Tutkielman johtopäätöksinä Suomen rikosoikeudellisista vanhentumisjärjestelmää on perusteltu rikosoikeuden ja rikosprosessioikeuden yleisiin tavoitteisiin, eli rangaistusteorioihin ja rikosprosessin funktioihin, liittyvillä argumenteilla, yhdenmukaisuudella muiden Pohjoismaiden vanhentumisjärjestelmien kanssa, rikoslajikohtaisilla erityispiirteillä sekä taloudellisilla syillä. Tutkielmassa tehtyjen havaintojen valossa tapon säätäminen vanhentumattomaksi rikokseksi ei ole perusteltua vanhentumisjärjestelmän perustelujen näkökulmasta eivätkä lainsäätäjän esittämät perustelut muutoksen tueksi ole vakuuttavia merkittävimmän perustelun ollessa rikokselta suojeltava oikeushyvä.