Uskonto ja perussuomalaiset: diskursiivinen tutkimus perussuomalaisten kansanedustajien eduskuntapuheesta

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee perussuomalaisten kansanedustajien uskontodiskursseja eduskunnan täysistunnoissa. Tarkoituksenani on selvittää, miten uskonto näkyy perussuomalaisten parlamentaarisessa puheessa, millaisia rooleja se saa ja miten sitä käytetään poliittisten näkemysten legitimoinnin keinona. Tarkastelen myös sitä, tapahtuuko uskonnoista puhuttaessa vastakkainasettelua. Erityistä huomiota kiinnitän kristinuskon ja islamin roolien rakentumiseen perussuomalaisten diskursseissa. Tutkimuksen aineisto koostuu vuosien 2018– 2022 välillä käydyistä täysistuntokeskusteluista. Analyysimetodina hyödynnän diskurssianalyysia, jossa sovellan yleisiä diskursiivisen uskonnontutkimuksen lähtökohtia. Tutkimuksessani hyödynnän Rogers Brubakerin muotoilemaa teoriaa kristillisestä sekularismista näkökulmana tarkastella oikeistopopulistien politiikkaa ja sen suhdetta uskontoon. Tutkimuksessani analysoin perussuomalaisten uskontodiskursseja kolmen eri teeman kautta: maahanmuuton, humanitaarisen avun ja kristinuskon yhteiskunnallisen aseman kautta. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että uskonto toimii perussuomalaisten diskursseissa keinona erottaa ”me” ”muista”: kristinusko toimi ”meidän” merkitsijänä, kun taas islam on keino erottaa ”muut”. Kristinuskon merkitys heijastuu diskursseissa länsimaalaisen arvoihanteen ja kulttuurin sekä toimijuuden kautta. Islam määritetään yhteensopimattomaksi suomalaiseen kulttuuriin, ja siihen liitetään yhteiskunnallisia uhkatekijöitä kuten rikollisuus, naisten oikeuksien heikkeneminen ja terrorismin riskit. Vastakkainasettelu ilmenee paitsi kristinuskon ja islamin välillä, myös perussuomalaisten ja heidän nimeämänsä ”vihervasemmiston” kesken, jolle rakentuu diskursseissa elitistisen vastustajan rooli. Perussuomalaisten uskontodiskursseissa on havaittavissa yhtymäkohtia kristilliseen sekularismiin, kuten islamin näkeminen uhkana länsimaalaisille arvoille, kristinuskon tunnustaminen osaksi maan kulttuuria ja arvoja ja vastakkainasettelu niin uskontojen kuin elitistiseksi koetun vastustajan kanssa. Teoria ei tutkimukseni havaintojen perusteella kuitenkaan ole täysin sopiva kuvaamaan perussuomalaisten uskontosuhdetta, koska kristinusko ei nouse diskursseissa esiin pelkästään sekularisoituneen yhteiskunnan kulttuurisen merkityksen, vaan myös aktiivisen toimijuuden ja henkilökohtaisen uskon kautta. Havainto tuo esiin oikeistopopulismin uskontosuhteen kulttuuripainotteiset erot, ja näin ollen perussuomalaisten ja uskonnon suhdetta käsittelevää tutkimusta on tarpeen tehdä jatkossakin.