KORIPALLOVALMENTAJIEN KÄSITYKSIÄ KASVATUSVASTUUSTA : ”Näkee sen kasvun, sen mitä on salaa koittanu ite siellä taustalla tukea.”

Abstract

Tässä pro gradu –tutkielmassa olen tutkinut suomalaisten juniorikoripallovalmentajien käsityksiä kasvatusvastuusta. Tarkoituksena oli selvittää, millaisena valmentajat kokevat roolinsa kasvattajina sekä millaista kasvatustyötä valmennukseen kuuluu ja kuinka suuri osa valmennustyöstä on kasvattamista. Tutkimuksessa tarkastellaan valmentajien käsitystä omasta merkityksestään kasvattajina sekä heidän kasvatusasennettaan.

Tutkimus edustaa laadullista tutkimusta ja on toteutettu teemahaastattelulla. Tutkimukseen haastateltiin kahdeksaa (8) koripallovalmentajaa, joiden valmennuskokemus vaihteli seitsemästä yli kahteenkymmeneen vuoteen. Sukupuolijakauma haastateltujen välillä oli tasan ja iältään he olivat 25-40 -vuotiaita. Kaikki valmentajat omasivat aiempaa pelaajataustaa ja monella heistä oli myös kasvatus- tai liikunta-alan siviilikoulutus. Tutkimusaineisto on kerätty vuonna 2016 ja analysoitu teemoittelun avulla.

Tutkimuksessa selvisi, että valmentajat kokevat olevansa kasvatusvastuullisia, mutta kasvatusroolin merkittävyys ei ole jokaiselle yksilölle sama. Valmentajien käytettävissä olevat resurssit ovat rajalliset, jolloin kasvatustyössä painottuu kollektiivinen, koko ryhmää ohjaava kasvatus. Kaikilla valmentajilla oli halukkuutta yksilökasvatuksen määrän lisäämiseen, halua kommunikoida pelaajien ja heidän huoltajiensa kanssa nykyistä enemmän. Valmentajat tunnistivat kasvatustyössään oman erityisalueensa, urheilun, jonka ohella kasvatustyö pääasiassa toteutui. Valmentajien kasvatusasenne ilmeni pyrkimyksessä välittää pelaajilleen kasvunasennetta tukevia arvoja sekä toimintamalleja.