Draamakasvatuksen avulla kohti historiallista empatiaa

Abstract

Tämän pro gradututkielman tavoitteena oli tarkastella historian opetusta draamallisten menetelmien avulla. Tutkimuksen kautta tarkasteltiin draaman merkitystä historian ymmärtämisessä. Opettajan luoman tunnetuen eri ulottuvuuksia observoitiin käyttäen Kaasisen (2023) ja Pyykön (2023) kehittämää draamatoiminnan havainnointiin tarkoitettua työkalua. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin tutkijan luoman kyselyn avulla oppilaiden arviointeja liittyen omaan aktiivisuuteen ja tavoitteisiin vastaamiseen historiantuntien osalta. Luokan toimintaa observoimalla ja oppilaiden arviointien perusteella analysoitiin draamallisten menetelmien käyttöä historian oppiaineen opetussuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseen nähden. Voisiko draamakasvatus olla apuna siinä, miten opettaja ohjaa oppilaita tavoittamaan historiallista empatiaa? Tutkimuksen avulla selvitettiin miltä oppiminen näyttää ja tuntuu oppilaista draamallisiin menetelmiin pohjautuvalla historiantunnilla. Tutkimuksen tulosten mukaan draamallisten menetelmien käyttö tuottaa korkeita arvioita sekä observoinnin että oppilaiden omien arvioiden mukaan. Observoinnissa keskityttiin tunnetuen eri ulottuvuuksien arviointiin Kaasisen (2023) ja Pyykön (2023) havainnointityökalun pohjalta. Tunnetuen ulottuvuudet sisälsivät vuorovaikutusilmapiirin sävyn, oppilaiden tekijyyden tukemisen sekä oppilaiden kiinnittymisen toimintaan. Oppilaat arvioivat omaa osallistumisensa aktiivisuutta, tuntien ilmapiiriä, menneisyyden ihmisen toiminnan ymmärtämistä sekä tunneille asetettuihin tavoitteisiin vastaamista. Draamalliset menetelmät näyttivät tuottavan aktiivista osallistumista sekä vuorovaikutusta, jossa on nähtävissä aitoja ilon ja innostumisen osoituksia. Oppilaiden aktiivisuus oppitunnilla oli vahvasti yhteydessä siihen, miten he kokivat vastaavansa tavoitteisiin. Oppilaat, jotka arvioivat aktiivisuutensa korkealle tasolle arvioivat myös kykenevänsä vastaamaan kyseisille historian tunneille asetettuihin tavoitteisiin hyvin. Tutkimustulosten perusteella draamallisiin menetelmiin perustuva historian opetus on parhaimmillaan aktiivista oppimista, joka vahvistaa oppilaiden tunneille asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Draamallisten menetelmien yhdistäminen historian opetukseen on kokeilemisen arvoinen menetelmä. Tutkimustulokset kannustavat kokeilemaan toiminnallisia menetelmiä, etenkin draamallisia. Opettajan suorittamalla suunnittelulla pystytään vaikuttamaan merkittävästi ryhmän toimintaan ja oppilaiden aktiivisuuteen