Arkistot lastemme parhaaksi? : Kotkan kaupungin lastensuojeluarkistojen muodostuminen 1920–1939

Abstract

Pro gradu -tutkielmassa luodaan arkistohistoriallinen kokonaiskuva Kotkan kaupungin vuosien 1920–1939 välillä syntyneiden lastensuojeluasiakirjojen muotoutumisesta arkistoksi 1900-luvun kuluessa. Arkistonmuodostuksen historiaa hahmotetaan elinkaarimallia hyödyntäen. Tutkimuksessa huomioidaan vuosien 1920–1939 välillä syntyneiden asiakirjojen vaiheet luomisesta säilytyksen kautta luetteloitaviksi ja siitä edelleen seulottaviksi. Metodeiltaan tutkielma rakentuu laadullisen historiantutkimuksen ja arkistotieteen rajapinnalle.

Keskiössä ovat laajemman arkistonmuodostuksen hahmottamisen lisäksi yksittäisiin asiakirjoihin liittyvät tiedonmuodostukselliset kysymykset: millaisia asiakirjoja lastensuojelu synnytti, mitä asiakirjoihin kirjattiin, kuka oli vastuussa asiakirjojen luomisesta ja kuinka tarkasti asiakirjojen syntyä on ohjattu lainsäädännön ja erilaisen ohjeistuksen tasolla. Tutkimuksen loppupuolella käsitellään asiakirjojen käyttöä osana arkiston elinkaarta ja syvennytään erityisesti varhaisten lastensuojeluasiakirjojen moninaisiin merkityksiin tutkijoille, yhteiskunnalle ja yksilöille.

Tutkielman pääasiallisena lähdeaineistona ovat Kotkan kaupunginarkistossa säilytettävät kuuden lastensuojelutoimintaan liittyvän lautakunnan arkistot. Arkistoaineistojen sisäisiä puutteita täydentävät erilaiset painetut vuosikertomukset, lautakuntien ohjesäännöt ja kunnalliseen arkistointiin sekä lastensuojeluun liittyvä 1900-luvun lainsäädäntö. Tutkimuksen analyysi rakentuu sekä näiden lähteiden tulkinnasta, että Kotkan lastensuojeluaineistojen suhteuttamisesta laajempaan 1900-luvun arkistotoimen kehitykseen.

Tutkimus osoittaa, että lainsäädännön vaikutus arkistonmuodostukseen on ollut kaikissa elinkaaren vaiheissa keskeinen. Toisaalta arkiston nykyisen kokonaisuuden kannalta passiivivaiheen ja historiallisen vaiheen toimenpiteet ovat olleet paljon ratkaisevampia kuin aktiivivaiheessa tapahtunut asiakirjojen luominen. Asiakirjojen fyysinen sijainti ja siirrot eri elinkaaren vaiheissa ovat vaikuttaneet aineiston myöhempään luettelointiin ja samalla asiakirjojen provenienssin hämärtymiseen. Vastaavasti 1990-luvulla asiakirjoille toteutettu mittava seulonta on muovannut kokonaisuudesta nykyisenkaltaisen fragmentaarisen arkiston. Seulontojen vaikutus aineiston käytettävyyteen on siten ilmeinen ja tämän vuoksi seulontoja toteutettaessa tulisi aina pohtia hävitettäväksi päätyvien asiakirjojen merkityksiä eri ihmisryhmille. Kerran hävitettyä asiakirjaa ei saa takaisin.