Rokotusvastaisuus historiallisena ilmiönä 1900-luvun alun Suomessa

Abstract

<p>Rokotekriittisyys ei ole pelkästään nykypäivän ilmiö, vaan rokotusta on sekä kritisoitu että suoranaisesti vastustettu aina ensimmäisestä, 1700-luvun lopulla keitetystä isorokkorokotteesta lähtien. Silti rokotusvastaisuuden historiaa on varsinkin Suomessa tutkittu hyvin vähän. Rokotusvastaisuutta alkoi esiintyä maassamme 1900-luvun alkuvuosikymmeninä luonnonparannustavan ja vegetarismin kannattajien keskuudessa, mikä muodostaa tämän artikkelin tutkimuskohteen. Artikkelissa analysoidaan, miksi nämä ihmiset vastustivat rokotusta ja millä tavoin vegetarismin ja luonnonparannustavan aatemaailma näkyi rokotusvastaisuuden taustalla.</p><p> </p><p>Tutkimusaineistona käytetään luonnonparannustavan ja vegetarismin suomalaisten kannattajien tuottamia rokotusvastaisia kirjoituksia, joita he julkaisivat vuosien 1910–1932 välillä omissa aikakauslehdissään <em>Terveys</em> sekä <em>Luonnonparantaja</em>/<em>Parantaja</em>/<em>Uusi Parantaja</em>. Kyseessä on laadulliseen analyysiin perustuva historiantutkimus, jossa aineistosta on etsitty luonnonparannustavan ja vegetarismin kannattajien omia käsityksiä siitä, miksi rokotusta tuli vastustaa. Tätä rokotusvastaisuutta tulkitaan ja selitetään oman aikansa arvomaailmasta ja maailmankuvasta käsin sijoittamalla tutkittava ilmiö aikakautensa kontekstiin.</p><p> </p><p>Tutkimus osoittaa, että suomalaiset luonnonparannustavan ja vegetarismin kannattajat vastustivat rokotusta, koska se heidän mielestään oli terveydelle vaarallinen, hyödytön sekä moraaliton. Pääasiallisena syynä näihin näkemyksiin oli luonnonparannustavan sairauskäsitys, joka oli ristiriidassa länsimaisen lääketieteen sairauskäsityksen kanssa. Keskeisessä roolissa oli myös 1900-luvun alun luonnonparannustavalle ja vegetarismille ominainen terveyden ja moraalin yhteen kietoutuminen sekä näihin aatteisiin sisältynyt pyrkimys yhteiskunnalliseen uudistukseen.</p><p><br /></p>