Hoitohenkilökunta potilaiden haitta- ja vaaratapahtumien oheiskärsijöinä pitkäaikaishoidossa : poikkileikkaustutkimus

Abstract

Pitkäaikaishoidon potilaat ovat alttiita haitta- ja vaaratapahtumille korkeamman ikänsä aiheuttaman fyysisen ja henkisen toimintakyvyn rappeutumisen sekä monien käytettyjen lääkitysten vuoksi. Potilaan haitta- ja vaaratapahtumalla tarkoitetaan mitä tahansa potilaalle tai asiakkaalle haittaa tai vaaraa aiheuttanutta- sekä läheltä piti- tilannetta. Oheiskärsijäilmiö on terveydenhuollossa yleinen. Hoitohenkilökunta on oheiskärsijöinä potilaan haitta- ja vaaratapahtuman jälkeen ja tarvitsevat tukea jatkaakseen elämäänsä ja työuraansa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata hoitohenkilökunnan mahdollista oireistoa ja organisaation tarjoamaa tukea sekä hoitohenkilökunnan toivomaa tukea pitkäaikaishoidossa potilaan haitta- ja vaaratapahtuman jälkeen. Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa, millaisia tukitoimia voitaisiin hyödyntää pitkäaikaishoidon hoitohenkilökunnalle oheiskärsijöinä potilaan haitta- ja vaaratapahtuman jälkeen. Tutkimus toteutettiin kuvailevana poikkileikkaustutkimuksena yhden hyvinvointialueen pitkäaikaishoidon julkisen ja yksityisen palveluntarjoajien eri yksiköissä. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella käyttäen REDCap- ohjelmistoa validoidulla ja suomennetulla FI-SVEST-R- mittarilla sekä PTSD- oireilun määrää pisteyttävällä PCL-5- mittarilla. Aineisto analysoitiin SPSS31- tilastoanalyysiohjelmistolla. Kyselyyn vastasi 81 henkilöä. Vastaajista 69 (85,2 %) oli ollut osallisena tai todistanut potilaan haitta- tai vaaratapahtumaa. Vastaajilla oli eniten FI-SVEST-R- mittarilla mitattuna oheiskärsijäoireilua henkisessä kuormituksessa (ka 2,9; kh 0,95) ja vähiten aikeissa lähteä alalta (ka 1,7; kh 0,72). Eniten lisääntynyt positiivinen vaikutus potilaan haitta- ja vaaratapahtumasta oli ammatillinen tehokkuus (ka 3,8; kh 0,54). Sosiodemografisten taustatietojen työkokemuksen, iän tai työtehtävän osalta ei todettu ryhmien välisessä vertailussa tilastollisesti merkitsevää eroa oheiskärsijäoireilussa. Naisilla oli enemmän henkistä kuormitusta. Ammatillinen tehokkuus oli potilaan haitta- ja vaaratapahtuman jälkeen lisääntynyt naisilla enemmän. PCL-5 mittarilla todettiin pisterajalla 33 olleen useilla vastanneilla (n=6; 7,4 %) PTSD- tason oireilua. Vastaajat kokivat saaneensa eniten tukea esihenkilöiltään (ka 3,4; kh 0,70) potilaan haitta- ja vaaratapahtuman jälkeen. Vastaajat toivoivat eniten keskustelutukea luotetulta kollegalta (ka 4,3; kh 0,76) potilaan haitta- ja vaaratapahtuman jälkeen. Oheiskärsijäoireilua ei ole juuri tutkittu aiemmin pitkäaikaishoidossa, vaikka ympäristönä se on todettu hyvin alttiiksi potilaan haitta- ja vaaratapahtumille. Vastaajilla todettiin enimmäkseen lievää oheiskärsijäoireilua. Sukupuolten välisellä erolla oheiskärsijäoireilussa on tuskin kliinistä merkitystä. Osalla vastaajista oireilu oli PCL-5 mittarilla mitattuna vaikeampaa ja oheiskärsijäoireilun yhteys PTSD oireiluun vaatisi lisää tutkimusta. Vastaajat toivoivat eniten tukitoimiksi potilaan haitta- ja vaaratapahtuman jälkeen luotettavan kollegan kanssa keskustelua, joka on samansuuntainen löydös aiemman tutkimustiedon valossa.

Patients in long-term care are susceptible to adverse events due to the decline in physical and mental functioning caused by their advanced age, as well as the many medications they take. An adverse event or near-miss-event refers to any situation that has caused harm or posed a risk to a patient or client. Second victim phenomenon is common in healthcare. Nursing staff are second victims after a patient’s adverse event and require support to continue their lives and careers. The aim of this study was to describe the symptoms experienced by nursing staff, the support provided by the organization, and the support desired by nursing staff in long-term care following an adverse patient event in long-term care. The aim of the study was to identify what kinds of support measures could be utilised for nursing staff in long-term care as second victims following a patient adverse event. The study was conducted as a descriptive cross-sectional study in various units of public and private long-term care providers within a single welfare region. The data was collected using an electronic questionnaire via the REDCap software using the validated and Finnish-translated FI-SVEST-R scale and the PCL-5 scale, which scores the severity of PTSD symptoms. The data was analysed using SPSS 31 statistical analysis software. A total of 81 responded the survey. Of the respondents, 69 (85.2%) had been involved in or witnessed patient adverse event. Using FI-SVEST-R scale, the respondents had the highest levels of second victim symptoms in psychological distress (mean 2.9; SD 0.95) and the lowest levels in terms of turnover intentions (mean 1.7; SD 0.72). The positive impact of patient adverse events that increased the most was professional self-efficacy (mean 3.8; SD 0.54). No statistically significant differences in second victim symptoms were found between the groups when comparing sociodemographic background data such as work experience, age or job role. Women experienced greater psychological distress. Professional self-efficacy had increased more among women following a patient adverse event. Using the PCL-5 scale, several respondents (n=6; 7.4%) were found to have PTSD-level symptoms at a cut-off score of 33. Respondents felt they received the most support from their supervisors (mean 3.4; SD 0.70) following adverse event. Respondents most desired a respected peer to discuss the details of what happened (mean 4.3; SD 0.76) after a patient adverse event. Second victim phenomenon has not been studied much previously in long-term care, even though this setting has been found to be highly prone to patient adverse events. Respondents mostly reported mild second victim symptoms. The gender difference in second victim symptoms is unlikely to have clinical significance. For some respondents, the symptoms were more severe as measured by the PCL-5 scale, and the link between secondary victimisation symptoms and PTSD symptoms would require further research. The support measures most desired by respondents following an adverse or hazardous incident involving a patient was peer support from a trusted colleague, a finding consistent with previous research.