Yläkouluissa käytetyt toimintamallit kouluakäymättömien oppilaiden tukemisessa : Koulujen henkilökunnan kokemuksiin perustuva tapaustutkimus

Abstract

Yläkouluikäisten oppilaiden poissaolomäärät ovat olleet viime vuosina kasvussa. Kouluakäymättömyys tuottaa haasteita koko Suomessa ja aihe on ollut koronapandemian aikana enenevissä määrin esillä mediassa. Koulupoissaolot ovat yhteydessä mielenterveysongelmiin ja syrjäytymiseen. Valtakunnallisissa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa on annetta ongelman parissa työskentelyn tueksi keinoja kuin myös kuntakohtaisissa opetussuunnitelmissa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin opettajien kokemuksia tukikeinojen toimivuudesta ja tuen tarjoamisen järjestelmällisyydestä Turun kaupungin yläkouluissa. Tutkimukseen haastateltiin neljän eri koulun neljää työntekijää (N=4), joilla oli kokemusta kyseisen ongelman parissa työskentelystä. Tutkimusjoukko koostui koulupsykologista, erityisluokanopettajasta ja kahdesta rehtorista. Kaikki tutkimukseen osallistuneet henkilöt olivat työskennelleet kyseisissä kouluissa vähintään kolme vuotta. Aineisto kerättiin kevään ja syksyn aikana vuonna 2021. Haastattelut litteroitiin ja litteroidut tiedostot analysoitiin sisällönanalyysilla. Tutkimustulosten mukaan kolme neljästä osallistujasta oli tyytyväisiä koulujensa poissaoloihin puuttumisen malleihin ja menetelmiin. Aihepiiri koettiin osallistujien keskuudessa tärkeäksi ja he olivat yhteneväisesti sitä mieltä, että koulujen ja tukevien tahojen toimintamalleja olisi mahdollista kehittää entisestään. Kaikilla osallistujilla oli kokemusta kouluakäymättömien oppilaiden kanssa työskentelystä ja jokaisella kokemuksia myös siitä, miten ongelmia oli onnistuttu selvittämään ja koulunkäynti normalisoitumaan. Valitettavasti myös kaksi osallistujaa kertoivat koulujensa listoilla olevista oppilaista, jotka eivät käyneet koulua laisinkaan. Kaikkiin oppilaisiin ei siis käytössä olevat mallit ja menetelmät tällä hetkellä tehoa. Tutkimustulosten perusteella osallistujat kokivat koulujensa käytössä olevat toimintamallit poissaolojen ehkäisyssä ja niihin puuttumisessa melko toimiviksi. Kehitystyötä aiheen parissa tulisi kuitenkin tehdä lisää esimerkiksi poissaolokäytänteiden tehokkuuden tutkimisessa sekä toimintamallien järjestelmällisyyden kehittämisen parissa.