Konfiskatorisen verotuksen kiellon asema suomalaisessa perusoikeusjärjestelmässä

Abstract

Konfiskatorisen verotuksen kielto on Suomen perustuslain (731/1999) 15 §:n omaisuudensuojasta johdettu perusoikeusperiaate. Sen mukaan verotus ei saa muodostua niin ankaraksi, että se johtaa asiallisesti omaisuuden korvauksettomaan ottamiseen valtiolle. Tutkielmassa tarkastellaan tämän periaatteen asemaa osana suomalaista perusoikeusjärjestelmää sekä sen oikeudellista sisältöä. Tutkielman tavoitteena on jäsentää, millaisena konfiskatorisen verotuksen kielto näyttäytyy voimassa olevassa oikeudessa. Kiellon aseman arvioimiseksi analysoidaan, miten konfiskatorisen verotuksen kielto ilmenee keskeisissä oikeuslähteissä sekä missä määrin sitä on sovellettu käytännössä. Tarkastelun keskiössä on perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntö, jonka ohella tarkastellaan oikeuskirjallisuutta ja tuomioistuinkäytäntöä. Samalla arvioidaan, millaisia oikeudellisia vaikutuksia kiellolle on annettu. Tutkielmassa käytetään metodina lainoppia, jonka avulla systematisoidaan ja tulkitaan voimassa olevaa oikeutta. Periaatteen käytännön merkitys on ollut pitkään vähäinen, eikä se ole vakiintunut itsenäiseksi arviointiperusteeksi perusoikeusjärjestelmässä. Viimeaikainen esiintyminen perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä viittaa kuitenkin siihen, että sen merkitys on vahvistumassa erityisesti poikkeuksellisissa sääntelytilanteissa.