Suomen osinkoverojärjestelmän ohjaavat vaikutukset

Abstract

Verotuksen rooli hyvinvointivaltion toiminnan rahoittamisessa on merkittävä, joten verotuksen tulisi olla luonteeltaan tehokasta, oikeudenmukaista ja yksinkertaista. Osinkoverotus ja sen muuttaminen on toistuvasti ollut osa hallitusohjelmaa ja työryhmiä on asetettu muutaman vuoden välein tarkastelemaan osinkoverotuksen tasoa ja muotoa. Työryhmät ovat todenneet listaamattomien yhtiöiden jakamien osinkojen verotuksen olevan yrittäjien ja yritysten käyttäytymistä ohjaavaa. Suomen osinkoverojärjestelmä on historiallisen kehityksen myötä monimutkainen ja säännösten oikeudenmukaisuus on kyseenalaistettu. Esitetyt muutosehdotukset ovat kuitenkin sisältäneet vain pieniä muutoksia. Tutkielman tavoitteena oli tarkastella, mitkä osinkoverotuksen tekijät ohjaavat yhtiöiden ja niiden omistajien käyttäytymistä ja miten ne käyttäytymistä ohjaavat. Säännöksiä verrattiin hyvän verojärjestelmän kriteereistä erityisesti neutraalisuuden ja oikeudenmukaisuuden vaatimuksiin. Tutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena ja havaintoja täydennettiin tilitoimistoyrittäjän sekä finanssioikeuden professori haastatteluilla. Osakeyhtiön omistajayrittäjän käyttäytymistä ohjaavia tekijöitä ovat osinkojen verotuksen kytkentä yhtiön nettovarallisuuden määrään ja siihen liittyvät huojennetun osingon enimmäismäärän rajat 8 % nettovarallisuudesta ja 150 000 €. Säännös huojennetusta osingosta kannustaa erityisesti pienten ja keskisuurten yhtiöiden omistajia kaavamaiseen osingonjakoon huojennetun osingon verotuksellisen edullisuuden vuoksi. Lisäksi omistajayrittäjillä on mahdollisuus tulonmuuntoon, sillä he voivat usein melko vapaasti valita, kuinka paljon he nostavat yhtiöstään palkkaa ja osinkoa. Huojennetun osingon ja nettovarallisuuskytkennän yhdistelmä kannustaa sijoittamaan yhtiön kautta veroedun saavuttamiseksi. Listattujen ja listaamattomien yhtiöiden jakamien osinkojen erilainen verotus saattaa myös aiheuttaa listautumiskynnystä erityisesti vakavaraisten perheomisteisten yhtiöiden kohdalla. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että osinkoverotus on merkittävästi käyttäytymistä ja päätöksentekoa ohjaavaa. Osinkoverotus syrjii toimialoja, joiden harjoittaminen ei perustu aineellisen pääoman omistamiselle. Huojennetun osingon tarkoituksena on ollut yrittäjyyden tukeminen, mutta eniten säännöksistä hyötyvät tällä hetkellä varakkaiden yhtiöiden ja sijoitusyhtiöiden omistajat. Osinkoverotuksen parantaminen edellyttää järjestelmän kokonaisvaltaista ja johdonmukaista kehittämistä, sillä pienillä muutoksilla ei kyetä poistamaan haitallisena pidettyjä käyttäytymisvaikutuksia. Osinkoverotusta on kehitettävä kohti oikeudenmukaisempaa järjestelmää, joka on yhteensopiva muiden verolajien kanssa.