Spottaustekniikkaa hyödyntävä kokoverimääritys sydänperäiselle troponiini I:lle

Abstract

Immunomäärityskaivot pinnoitetaan tyypillisesti niin, että sitomisalue kattaa koko kaivon pohjan ja osan kaivon seinämistä. Pintalukemaan perustuvissa määrityksissä signaalia saadaan kuitenkin mitattua vain rajoitetulta alueelta kaivon pohjasta, jolloin suuri osa analyytistä ja leimamolekyylistä jää mittaamatta. Määrityksen herkkyyttä voidaan parantaa hyödyntämällä vasta-ainespotteja, jotka rajoittavat sitoutumisaluetta. Tällöin analyytti saadaan sitoutumaan perinteistä pinnoitusta tiiviimmin mittausalueen sisään ja suurempi osa leimatusta vasta-aineesta saadaan mitattua.

Työn tarkoituksena oli optimoida vasta-ainespottien valmistamista ja hyödyntää optimoituja spottikaivoja määrityksessä, joka tunnistaa sydänperäistä troponiini I:tä (cTnI) kokoverinäytteistä 10 minuutissa. Määrityksessä käytettiin kolmea sitojavasta-ainetta ja 365 nm aallonpituudella virittyvällä europium(III)-kelaatilla leimattua vasta-ainetta. Biotinyloidut vasta-aineet spotattiin streptavidiini päällystettyihin määrityskaivoihin. Fluoresenssi mitattiin 10 minuutin näyteinkubaation jälkeen pestyistä ja kuivatuista määrityskaivoista aikaerotteisella mittauksella 365 nm UV LED-mittalaitteella. kehitettyä määritystä verrattiin Abbotin Architect hs-cTnI –määritykseen.

Määrityksen tausta- ja havaintorajoiksi saatiin 2,7 ng/L ja 6,3 ng/L ja standardisuora oli lineaarinen 50 000 ng/L asti. Sekä seerumi että hepariiniplasma olivat soveltuvia määrityksen näytematriiseiksi. Hepariiniplasman ja hematokriittikorjattujen kokoverinäytteiden välillä havaittiin vahva korrelaatio (Pearson r=0.961). Architect hs-cTnI –määrityksellä mitattiin korkeampia näytepitoisuuksia kuin kehitetyllä määrityksellä, mutta korrelaatio määritysten välillä oli hyvä (Spearman r=0.966). Tulokset osoittavat, että uusien vasta-ainespottien hyödyntäminen mahdollistaa herkän, kokoverinäytteistä 10 minuutissa tehtävän määrityksen cTnI:n mittaamiseen. Soveltuvuus 365 nm LED-viritteiseen mittaukseen mahdollistaa määrityksen kehittämisen potilasläheiseen diagnostiikkaan soveltuvaksi.