Teknisen kehityksen ja innovoinnin rajoittaminen digitaalisilla alustoilla SEUT 102 artiklan ja erityisesti avainasemadoktriinin näkökulmasta

Abstract

Digitaaliset alustat ja niiden varaan rakentunut alustatalous on kasvanut viime vuosina erittäin huomattavasti ja myös Euroopan unionissa ollaan entistä kiinnostuneempia toimialan käytännöistä ja digitaalisten alustojen käyttäytymisestä. Alustatalouteen liittyy tiettyjä perinteisemmistä toimialoista poikkeavia ominaispiirteitä, jotka tulee ottaa huomioon sovellettaessa kilpailuoikeutta digitaalisiin alustoihin.

Tutkielma tarkastelee SEUT 102 artiklan alle sijoittuvaa määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä alustamarkkinoilla erityisesti tutkimus- ja kehitystoiminnan sekä innovoinnin näkökulmasta. Tutkielmassa jäsennellään kehystä, jonka sisällä määräävässä markkina-asemassa digitaalisilla alustamarkkinoilla olevan yrityksen voidaan katsoa rajoittavan teknistä kehitystä markkinoilla ja lisäksi tutkielmassa tunnistetaan mahdollisia ristiriitatilanteita, joissa joudutaan punnitsemaan teknisen kehityksen ja markkinoilla tapahtuvan terveen ja toimivan kilpailun suhdetta ja näiden kahden keskinäistä etusijajärjestystä. Erityistä huomiota kiinnitetään avainasemadoktriiniin ja sen tarkasteluun, soveltuuko kyseinen doktriini digitaalisiin alustoihin. Tutkielman pääasiallinen tutkimusmetodi on lainopillinen ja lisäksi tutkielmassa on tietyissä osin käytetty tukena oikeustaloustiedettä.

Johtopäätöksinä voidaan todeta, että digitaalisten markkinoiden ominaispiirteet on tunnistettu Euroopan unionin kilpailuoikeudellisessa ratkaisukäytännössä melko hyvin ja niiden ottaminen mukaan markkina-analyyseihin tuo entistä luotettavampaa kuvaa markkinoiden todellisesta rakenteesta ja siellä käytävästä kilpailusta. Avainasemadoktriinin soveltaminen digitaalisiin alustoihin puolestaan ei ole ongelmatonta ja haastetta lisää se, että aiempi oikeuskäytäntö on melko epäselvää ja puutteellisesti perusteltua.

Euroopan unionin kilpailupolitiikka ja kilpailuoikeus etsivät vielä tasapainoa innovatiivisuuden ja vapaan kilpailun välillä. Eräs keskustelluimmista aiheista on immateriaalioikeuden takaamat määräaikaiset yksinoikeudet ja niiden seurauksena tapahtuva vapaan kilpailun rajoittuminen. Kilpailupolitiikan linjan selkiyttäminen vaatii Euroopan unionilta linjausta siitä, kuinka paljon kilpailun rajoittumista ollaan valmiina sallimaan tutkimus- ja kehitystoiminta tekevien yritysten kannustamiseksi ja siten innovaatioiden ja teknisen kehityksen turvaamiseksi.