Oxidized HDL lipids and the risk for atherosclerosis : The cardiovascular risk in young Finns study

Abstract

Background: Atherosclerosis is a chronic disorder caused by the accumulation of atherogenic lipoproteins in the artery wall leading to cardiovascular diseases (CVDs). Oxidation of lipoproteins may play a role in its etiogenesis. Oxidized low-density lipoproteins (LDL) are associated with the development of atherosclerosis. High-density lipoprotein (HDL) may protect against CVD through its anti-inflammatory, antioxidant and vasoprotective effects, and it may have a role in reverse cholesterol transport. Reverse transport of oxidized lipids by HDL is suggested to be an important mechanism explaining the atheroprotective mechanisms of HDL. Aims: To study the associations of oxidized HDL lipids (oxHDLlipids) with the risk factors for atherosclerosis including serum fatty acids, developing fatty liver disease and serum paraoxonase-1 (PON1).

Subjects and Methods: The Cardiovascular Risk in Young Finns Study is an ongoing population-based multicenter follow-up study in Finland. The 21-year follow-up was conducted in 2001 with a total of 2,283 participants. Analysis of oxidized lipoprotein lipids was performed from samples collected in 2001 and was based on the determination of conjugated dienes.

Results: OxHDLlipids were directly associated with oxidized LDL lipids (oxLDLlipids) and inversely with age. In women, higher oxHDLlipid levels were associated with a lower polyunsaturated fatty acid (PUFA) proportion and a higher monounsaturated fatty acid (MUFA) proportion. The risk of future fatty liver disease was associated with lower oxHDLlipid levels. Intima-media thickness (IMT) and PON1 activity were not associated with oxHDLlipids.

Conclusion: An elevated cardiovascular risk profile is associated with lower oxHDLlipid levels in a population of young Finnish men and women.

Hapettuneet HDL:n lipidit ja ateroskleroosiriski.

Tausta: Ateroskleroosi eli valtimonkovettumatauti on krooninen etenävä tila, mikä voi johtaa sydän- ja verisuonitauteihin haitallisten lipoproteiinien kerääntyessä valtimon seinämään. Sen on osoitettu olevan yhteydessä useisiin eri riskitekijöihin. Hapettunut LDL on yhteydessä valtimonkovettumataudin kehittymiseen. HDL:n epäillään suojaavan sydän- ja verisuonitaudeilta. Tällä hetkellä on kuitenkin epäselvää, mitkä ovat tärkeimpiä HDL:n sydän- ja verisuonitaudeilta suojaavia ominaisuuksia. Merkittäviä itsenäisiä tekijöitä, jotka voivat selittää HDL:n sydän- ja verisuonitaudeilta suojaavia ominaisuuksia ovat HDL:n kyky ottaa vastaan hapettuneita lipideitä LDL:lta ja kyky kuljettaa hapettuneita lipideitä verenkierrossa kohti maksaa eliminoitavaksi.

Tavoite: Väitöskirjatutkimukseni tavoitteena on selvittää HDL:n sisältämien hapettuneiden lipidien yhteyksiä tunnettujen valtimonkovettumataudin riskitekijöiden kanssa. Tutkittuja riskitekijöitä ovat mm. seerumin rasvahappopitoisuudet, kehittyvä rasvamaksa sekä PON1-aktiivisuus.

Menetelmät: Tutkimusaineistoni perustuu Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (LASERI) –tutkimukseen. Vuonna 2001 seurantatutkimukseen osallistui 2283 henkilöä. Hapettuneiden lipoproteiinien lipidien määritys perustuu lipoproteiinien lipideistä eristettyjen dieeni konjugaattien määritykseen. Näytteet on otettu vuonna 2001.

Tulokset: Hapettuneet HDL:n lipidit olivat suoraan yhteydessä hapettuneiden LDL:n lipidien pitoisuuteen ja käänteisesti yhteydessä ikään. Korkeammat hapettuneiden HDL:n lipidien pitoisuudet olivat naisilla yhteydessä matalampaan monityydyttymättömien rasvahappojen osuuteen ja korkeampaan kertatyydyttyneiden rasvahappojen osuuteen. Tulevaisuudessa kehittyvän rasvamaksan riski oli yhteydessä matalampiin hapettuneiden HDL:n lipidien pitoisuuksiin. Hapettuneet HDL:n lipidit eivät olleet yhteydessä IMT -arvoon eivätkä PON1-pitoisuuksiin.

Johtopäätökset: Nuorilla suomalaisilla miehillä ja naisilla suurempi sydänsairauksien riskitekijöiden määrä on yhteydessä matalampiin hapettuneiden HDL:n lipidien pitoisuuksiin.