Liquiñe-Ofquin siirrosvyöhykkeen tektoniikka ja hydroterminen aktiivisuus

Abstract

Yksi maailman aktiivisimmista mannerreunuksista sijaitsee Etelä-Amerikan läntisellä kyljellä. Mannerreunusta hallitsee Andien vuoristo. Andit ovat topografialtaan monimuotoinen orogenia, jonka vuoksi vuoristo voidaan jakaa pohjois-, keski- ja eteläosaan. Pohjoisosissa orogenian syntyyn ovat vaikuttaneet Etelä-Amerikan, Karibian sekä Nazcan litosfäärilaattojen liikehdintä, jossa deformaatio on syntynyt käänteis- ja kulkusiirroksista. Keski- ja Etelä-Andit ovat syntyneet Nazcan laatan alityöntyessä Etelä-Amerikan mannerreunuksen alle. Vaikka Keski- ja Etelä-Andit ovat syntyneet Chilen alueella saman prosessin tuloksena, ne ovat muodostuneet kahdeksi hyvin erilaiseksi orogeniaksi. Keski-Andit ovat malliesimerkki alityönnön seurauksena syntyneestä orogeniasta, jolloin kuori on paksuuntunut ja lyhentynyt. Etelä-Andeilla kuori ei ole paksuuntunut merkittävästi, sillä suurin osa deformaatiosta on keskittynyt Liquiñe-Ofquin siirrosvyöhykkeen vaakasuuntaiseen liikehdintään. Liquiñe-Ofqui on 1200 kilometriä pitkä oikeakätinen kulkusiirrosvyöhyke, joka sijaitsee eteläisen Chilen alueella. Siirrosvyöhyke kulkee Etelä-Andien vulkaanisen kaaren päällä alkaen Liquiñesta ja jatkuen Chilen kolmoispisteeseen asti. Liquiñe-Ofqui voidaan jakaa pohjois- ja eteläosaan, joissa merkittävimmät rakenteet muodostuvat kolmesta erityyppisestä osasiirrosryhmästä. Ensimmäisessä ryhmässä on kaksi suoraa pohjoiskoillisen suuntaista osasiirrosta, jotka jatkuvat satoja kilometrejä. Toiseen ryhmään kuuluu vähintään neljä koillisen suuntaista en echelon-rakennetta, jotka yhdistävät ensimmäisen ryhmän osasiirrokset toisiinsa. Ensimmäisen ja toisen ryhmän osasiirrokset muodostavat yhdessä ekstensionaalisen dupleksin. Kolmanteen ryhmään kuuluu kolme satojen kilometrien pituista kaarevaa osasiirrosta, joiden kulku on luoteesta lounaaseen. Hydroterminen muuttuminen lisää kallioperän vedenläpäisevyyttä, mutta vedenläpäisevyys vaatii myös huokoisuutta ja linkittyneitä huokostiloja. Pohjoisosissa kallioperässä on nähtävissä kuumien fluidien purkautumista kuumina lähteinä, jotka muodostavat geotermisesti aktiivisia alueita. Hydrotermistä muuttumista ja vedenläpäisevyyttä mittaamalla voidaan tutkia alueen geotermisen energian hyödyntämistä.