Turvattomuuden tunne ja rikoksen uhriksi joutumisen pelko Suomessa

Abstract

Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan turvattomuuden tunteen ja rikoksen uhriksi joutumisen pelon väestöryhmittäisiä eroja Suomessa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, 1) kuinka yleistä rikollisuuden pelko on eri mittareiden valossa, 2) missä määrin turvattomuuden tunne ja eri rikostyyppejä koskevat pelot ovat yhteydessä toisiinsa, sekä 3) millä tavoin erilaiset demografiset, sosioekonomiset ja alueelliset tekijät selittävät turvattomuuden tunnetta ja rikollisuuden pelkoa rikostyypeittäin. Rikollisuuden pelkoa mitataan usein vain yhdellä mittarilla. Tämä tutkimus tarjoaa aiempaa kattavamman kuvan rikollisuuden pelosta ja sitä selittävistä tekijöistä. Tutkimus tuo esille, millä tavoin turvattomuuden tunne on yhteydessä eri rikostyyppejä koskeviin pelkoihin Suomessa.

Tutkielman aineistona hyödynnetään Hyvinvointi ja eriarvoisuus Suomessa -kyselytutkimusaineistoa vuodelta 2020 (N=2400). Rikollisuuden pelkoa koskevat mittarit ovat turvattomuuden tunne vastaajan omalla asuinalueella ja oman paikkakunnan keskustassa sekä eri rikostyyppejä koskevat pelot. Rikollisuuden uhriksi joutumisen pelot jakautuvat pahoinpitelyihin, seksuaaliseen ahdisteluun, asuntomurtoihin, varkauksiin ja ilkivaltaan. Selitettävien muuttujien jakaumia analysoidaan suorin jakaumin. Turvattomuuden tunteen ja rikollisuuden uhriksi joutumisen pelon keskinäisiä yhteyksiä analysoidaan puolestaan korrelaatioanalyysin avulla. Demografisten, sosioekonomisten ja alueellisten tekijöiden yhteyttä turvattomuuden tunteeseen ja rikoksen uhriksi joutumisen pelkoon mitataan logistisella regressioanalyysilla.

Tulosten mukaan turvattomuuden tunne ja rikoksen uhriksi joutumisen pelko ovat Suomessa melko harvinaisia. Turvattomuuden tunne keskittyy todennäköisemmin keskusta-alueille, ja rikollisuuden pelko kohdistuu todennäköisemmin omaisuusrikoksiin. Tutkimuksen perusteella voidaan erottaa toisistaan käsitteellisesti sekä empiirisesti turvattomuuden tunne sekä rikollisuuden pelko, jotka mittaavat hieman eri asioita. Väestöryhmittäisistä tekijöistä turvattomuuden tunteen kokemiseen liittyvät naissukupuoli, heikko toimeentulo, matala koulutus, kerrostaloasuminen sekä Uudellamaalla asuminen. Rikollisuuden pelon taustalla ovat osittain eri tekijät: naiset pelkäävät todennäköisemmin pahoinpitelyä, seksuaalista ahdistelua ja asuntomurtoja. Ikäryhmittäin 30–59-vuotiaat pelkäävät pahoinpitelyä ja ilkivaltaa, 40–59-vuotiaat asuntomurtoja ja varkauksia. Heikosti toimeentulevat kokevat todennäköisemmin turvattomuutta ja rikoksen uhriksi joutumisen pelkoa kuin hyvin toimeentulevat. Eläkeläiset kokevat todennäköisemmin turvattomuutta omalla alueellaan, kun työssäkäyvät taas pelkäävät todennäköisemmin asuntomurtoja. Matalasti koulutetut kokevat todennäköisemmin turvattomuutta ja pelkäävät pahoinpitelyä ja seksuaalista ahdistelua. Alueellisesti turvattomuus korostuu Uudellamaalla ja Etelä-Suomessa, ja kerrostaloasujat kokevat todennäköisemmin turvattomuutta kuin muissa asuntotyypeissä asuvat.