AIVOVAMMOJEN AKUUTTIDIAGNOSTIIKKA NYT JA LÄHITULEVAISUUDESSA
459.17 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset532
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tapaturmainen aivovamma on monimuotoinen sairaus, joka aiheutuu ulkoisen voiman vaikutuksesta.
Aivovammaan voi johtaa isku päähän tai päähän kohdistuva kiihtyvyys tai hidastuvuus. Aivovamma
on tyypillinen syy hakeutua päivystyshoitoon. Aivovamman akuutissa vaiheessa arvioidaan vamman
vaikeusaste, joka voi olla vaikea, keskivaikea tai lievä. Suurin osa aivovammoista, mukaan lukien
aivotärähdys, on lieviä aivovammoja. Vaikeisiin aivovammoihin liittyy korkea kuolleisuus ja
merkittävä riski pitkäaikaiselle vammautumiselle. Myös lievä aivovamma voi johtaa merkittäviin
pitkäaikaisiin oireisiin. Aivovamman diagnoosi on pääosin kliininen, anamneesin ja neurologiseen
statuksen avulla asetettava. Neurologisen statuksen ohelle on kehitetty objektiivisia asteikoita, kuten
Glasgow Coma Scale ja FOUR score -asteikko, joilla arvioidaan potilaan aivotoimintaa. Diagnostiikan
tukena käytetään kuvantamistutkimuksia, joista ensisijainen akuuttivaiheessa on pään
tietokonetomografia. Koska suuri osa aivovamman patologiasta on solutasolla tapahtuvaa,
kuvantamistutkimuksilla ei aina päästä riittävän tarkkaan diagnoosiin. Diagnostiikkaa pyritään
kehittämään perifeerisestä verestä mitattavien aivovammabiomarkkerien avulla, jotta havaittaisiin
solutason vaurioita ja pystytäisiin arvioimaan kuvantamistarvetta paremmin. Tällä hetkellä
aivovammadiagnostiikka on muihin yleisiin sairauksiin verrattuna jäljessä, ja tarve diagnostiikan
kehittämiselle on ilmeinen.
Aivovammasta toipuminen riippuu paitsi vamman vaikeusasteesta ja kliinisestä kuvasta, myös yksilön
sisäisistä ominaisuuksista kuten aiemmista somaattisista ja psyykkisistä sairauksista. Aivovammasta
seuraa monenlaisia aivokudoksen patologisia prosesseja ja havaittavissa voi olla myös
makroskooppisia löydöksiä, kuten erilaiset kallon sisällä sijaitsevat verenvuodot esimerkiksi
subaraknoidaalivuoto, epiduraalivuoto tai aivokudoksen sisäinen verenvuoto. Aivovammat ja niiden
jälkitilat ovat merkittävä työkykyä ja itsenäistä selviytymistä ja elämänlaatua uhkaavia sairauksia.
Aivovammat ovat jokaista ikäluokkaa koskeva sairausryhmä, mutta aivovamman esiintyvyys on 15–
24-vuotiaiden sekä yli 65-vuotiaiden ikäluokissa muita korkeampi. Miesten aivovammat ovat naisten
aivovammoja yleisempiä ja tietyt ryhmät, esimerkiksi urheilijat ja asevoimissa toimivat ovat alttiimpia
aivovammoille. Aivovammat altistavat myös muille aivosairauksille, kuten epilepsialle, krooniselle
traumaattiselle enkefalopatialle ja dementialle.
Tässä kirjallisuuskatsauksessa käsittelen aivovammojen epidemiologiaa, nykyistä
aivovammadiagnostiikkaa, aivovammojen patologiaa ja tällä hetkellä tutkimuksen kohteena olevia
potentiaalisia aivovammabiomarkkereita. Lisäksi esittelen Turun yliopistollisessa keskussairaalassa
toteutettavan tutkimuksen, jonka tarkoituksena on selvittää biomarkkeripohjaisen sylkinäytetestin
käytettävyyttä akuuttidiagnostiikassa ennustamaan pään tietokonetomografiassa todettavia patologisia
löydöksiä.