Yritysten ilmastovastuun ihmisoikeusperusta ja vaikuttavuus sääntelyssä ja strategisessa litigaatiossa : Tapaustutkimus EU:n yritysvastuudirektiivin ja Milieudefensie-oikeustapauksen vaikuttavuudesta

Abstract

Tämän pro gradu tutkielman tarkoituksena oli tutkia ihmisoikeuksien hyödyntämistä oikeuslähteenä yritysten ilmastovastuun toteuttamisessa. Asiaa tarkasteltiin sekä sääntelyn että strategisen litigaation näkökulmista erityisesti kahden tapausesimerkin kautta. Samalla pyrittiin vertailemaan tapausesimerkkeinä olevien Euroopan Unionin yritysvastuudirektiivin ja Milieudefensie et al. v. Royal Dutch Shell – oikeustapauksen vaikuttavuutta. Tutkielman keskeisenä metodina oli lainoppi, mutta siinä oli myös de lege feranda -tutkimuksen ja lainsäädäntötutkimuksen piirteitä. Vaikuttavuuden arvioinnissa tukeuduttiin Jyrki Talan esittämään vaikutustenarvioinnin viitekehykseen, jossa vaikuttavuutta eritellään lain valmisteluun liittyvän tahdonmuodostuksen, lain sisällön, implementaation ja kohdetahon reagoinnin kautta.

Vastuu ilmastonmuutoksesta levisi niin sääntelyn kuin litigaationkin kohdalla ensin valtioihin, ja niiden jälkeen yrityksiin. Yritysoikeusmekanismeissa pyrittiin turvaamaan ihmisoikeuksia, mutta ihmisoikeudet olivat harvoin suoraan ilmastoon liittyvän vastuun perusteena. Tyypillisemmin vastuu ilmastosta oli nostettu ihmisoikeusvelvoitteiden rinnalle kommentoimatta näiden kahden välistä suhdetta. Sekä yritysvastuudirektiivi että Milieudefensie laajensivat yritysten vastuuta ilmastonmuutoksesta ja hyödynsivät ihmisoikeuksia oikeuslähteinä. Yritysvastuudirektiivin vaikuttavuus oli kaikkien tai melkein kaikkien vaikutustenarvioinnin viitekehyksen näkökulmien mukaan suurempaa kuin Milieudefensie-tapauksen. Strategista litigaatiota edustavan Milieudefensien etuna oli oikeudenkäynnin toistettavuus. Lisäksi muilta ominaisuuksiltaan vähemmän vaikuttava strateginen litigaatio kuitenkin oletettavasti kiihdyttää sitovan sääntelyn luomista.