”Se on treenikysymys opetella pitää hauskaa ilman viinaa!” : Sober curious terapeuttisena käytäntönä ja alkoholinormatiivisuuden haastajana

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan sober curious -trendiä yhteiskunnallisena ilmiönä ja raittiuden rakentumista kirjallisuudessa ja media-aineistossa. Tutkimuskysymykset ovat: millä tavoin alkoholi ja alkoholittomuus merkityksellistyvät sober curious -puheessa ja millaisia identiteettejä sober curious -diskursseissa rakentuu?

Tutkimusaineisto koostuu sober curious -ilmiöön lukeutuvista kirjoista Sober curious (Warrington 2019) ja Vapaa viinistä (Koivu 2016), sekä Selvin päin (Tikander 2021) ja Darravapaana (Ylinen ja Wathén 2021) -podcastien ensimmäisistä tuotantokausista. Tutkimusmenetelmänä käytetään diskurssianalyysia. Tuloksia tulkitaan raittiusliikkeen, alkoholipolitiikan, aiemman alkoholitutkimuksen avulla ja biopolitiikan, liberaalin hallintamentaliteetin, identiteetin, autenttisuuden ja terapeuttisen kulttuurin teoreettisessa kontekstissa. Tutkielman teoreettisena lähtökohtana on, että sober curious -ilmiö toteutuu osana laajempaa terapeuttisen kulttuurin kehystä.

Aineistosta on tunnistettu kolme diskurssia, jotka on nimetty hyvinvointi-, normalisointi-, ja sosiaalisuusdiskursseiksi. Diskursseissa muodostuvassa modernissa raittiuspuheessa alkoholi ja alkoholittomuus saavat moninaisia merkityksiä suhteessa yksilölliseen ja sosiaaliseen identiteettiin, minätekniikoihin ja käytäntöihin. Alkoholille annetaan diskursseissa edelleen varsin suuri yhteiskunnallinen ja normatiivinen merkitys, jolloin alkoholittomuus ja raittius näyttäytyvät normeista poikkeamisena.

Tutkimuksessa tunnistetuissa diskursseissa tuotetaan perinteiseen raittiusliikkeeseen ja alkoholin käytön tapoihin liittyvien erontekojen myötä uudenlainen raitistelijan ja sober curiousin identiteettikategoria. Modernissa raittiuspuheessa rakentuva raitistelija tunnistaa alkoholinormatiivisuuden ja siitä poikkeavuuden ja on omaksunut erilaisia terapeuttisia käytäntöjä normatiivisuuden haastamiseksi ja sen tuottamissa paineissa selviämiseksi. Toisaalta kuuluakseen osaksi diskursseissa rakentuvaa yhteisöä ja yhteisöllisyyttä kenenkään ei tarvitse sitoutua ehdottomiin määritelmiin, jolloin ilmiöstä tulee samaan aikaan helposti lähestyttävä ja toisaalta rajoiltaan häilyvämpi.