Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden ympäristöpedagogisen sisällön muutos 2000-luvulla

Abstract

Ympäristöteemat ovat nyt ajankohtaisempia kuin koskaan ennen, sillä ilmastokriisin ratkaiseminen on ihmisen selviytymisen kannalta elintärkeää, ja ympäristö on jatkuvasti käyttöpaineen alla. Ihmiset kokevat myös enemmän ympäristöahdistusta kuin ennen. Ympäristöpedagogiikkaa tarvitaan moninaisten tietojen ja taitojen omaksumiseen, jotka edistävät ympäristöongelmien ratkaisemista sekä luontosuhteen rakentamista. Ympäristöpedagogiikka tarkoittaa yksinkertaisimmillaan ympäristöteemojen käsittelyä koulutus- ja kasvatusinstituutioissa.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella, millä tavalla ja voimakkuudella ympäristöpedagogiset sisällöt ovat muuttuneet perusopetuksen reaaliaineissa 2000-luvulla. Tutkimuksen aineistona ovat perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (POPS) vuosilta 2004 ja 2014. Tutkimuksessa käytetään tutkimusmenetelminä teemoittelua ja ympäristöpedagogisten mainintojen kvantifiointia. Opetussuunnitelmista poimitaan ympäristöpedagogisia aihepiirejä, joista muodostetaan aiheita yhdistäviä teemoja. Näiden teemojen avulla ympäristöpedagogisia käsitteitä kvantifioidaan, jolloin teemojen suuruutta ja niiden käsittelyn laajuutta voi verrata eri opetussuunnitelmissa.

Vuoden 2004 opetussuunnitelmassa keskeisiä teemoja ovat ympäristötietoisuus, luonnon monimuotoisuus, kestävän kehityksen kasvatus, luonnonsuojelu ja ihmisen luontoriippuvuus. Vuonna 2014 näiden aiemmin mainittujen teemojen lisänä ovat kestävä tulevaisuus, kestävä elämäntapa, ilmastonmuutos, sekä ihmisen vaikutus luontoon ja ympäristöön. Vuoden 2004 opetussuunnitelmassa ympäristöpedagogisia mainintoja on 73 ja vuonna 2014 mainintoja on 100, eli ympäristöpedagogiset sisällöt ovat kasvaneet 2000-luvulla 27 maininnalla. Lisäksi ympäristöpedagogiikka on monimuotoistunut uusilla teemoilla korostaen ilmastonmuutosta ja kestävää elämäntapaa.