Kammottava orpous : Orpouden merkitykset ja unheimlichin kokemus Ole Kandelinin maalauksessa Orpo (1943)

Abstract

Tutkielmassa tarkastelen Ole Kandelinin (1920–1947) öljyvärimaalausta Orpo (1943). Maalauksesta ei ole julkaistu aikaisempaa tutkimusta. Tarkoituksena tässä tutkielmassa on tulkita maalauksen ja sen orpo-motiivin merkityksiä. Tutkielma sisältää sekä lähilukua että kontekstualisoivaa tutkimusta. Teoreettisena viitekehyksenä käytän tutkielman kammottavaa käsittelevässä osassa psykoanalyysin perustajana tunnetun Sigmund Freudin esseetä Das Unheimliche (1919). Suhtautuminen orpouteen on muuttunut historian kuluessa ja se on usein kietoutunut taloudellisiin kysymyksiin. Modernissa lapsuuden käsityksessä orpo on saanut paikan osana onnettoman lapsen kuvastoa. Lapsuuden kuvaus taiteessa omana kategorianaan syntyi 1700-luvulla. Silloin muotoutui myös romanttinen lapsen ideaali, joka on tarvinnut vastakohdakseen kuvan epäoikeudenmukaisuutta ja kärsimystä kokevasta lapsesta. Kandelinin taide on liitetty suomalaisessa taidehistoriassa modernismin kontekstiin. Hänen elämäkerrastaan etenkin sairastuminen keuhkotautiin ja Orvon valmistumisen aikaan Suomessa vallinnut sotatila nousevat tutkielman kannalta keskeisiksi aiheiksi. Vertaan tutkielmassa Orpoa Kandelinin omaan taiteelliseen tuotantoon vuosilta 1942–1945 sekä kahteen verrokkimaalaukseen, jotka ovat Albert Gebhardin (1869–1937) Orpo (1895) ja Edvard Munchin (1863–1944) Døden og barnet (1899). Kandelinin Orvossa on yhtäaikainen todellisen ja epätodellisen tunnelma, jota vastaavaa en ole löytänyt hänen muista teoksistaan. Kolmen taiteilijan maalausten vertaileminen osoittaa, että niiden kaikkien voidaan nähdä ilmentävän historioitsija Carolyn Steedmanin esittämää käsitystä lapsen samaistamisesta aikuisen minuuteen. Lisäksi kaikissa kolmessa maalauksessa orpo-motiiviin yhdistyy yksin olemisen kokemus. Käsittelen tutkielmassa myös saksalaisen ekspressionistisen elokuvan vaikutusta Orpo-maalauksessa ja tässä kontekstissa etenkin maalauksen varjo-motiivi nousee merkitykselliseksi. Lopulta teoksen tarkastelu kammottavan käsitteen avulla osoittaa, että sekä orpo että lapsi biologisena olentona voidaan nähdä kammottavina. Tulkitsen Orvon ilmentävän filosofi Dylan Triggin esittämää kammottavan kokemusta, joka voi aiheuttaa sekä ympäröivän maailman että toisinaan myös kokijan oman ruumiin näyttäytymisen vieraana ja epätodellisena.