Ilmailun kulttuuriperintö maassa ja taivaalla

Abstract

Tutkimus käsittelee suomalaisen ilmailun kulttuuriperinnön syntymiseen, säilymiseen ja säilyttämiseen liittyviä kysymyksiä. Millaisista menneisyyden aineellisista jäänteistä suomalaisen ilmailun kulttuuriperintöä voidaan tuottaa, miten sitä ylläpidetään ja ketkä tuota työtä tekevät? Vaikka kulttuuriperinnön tuottamista menneisyyden jäljistä voidaan pitää tietoisena toimintana, voidaan sitä tuottaa vain niistä jäljistä jotka ovat säilyneet. Ilmailun materiaalisten jälkien kadotessa unohtuvat nopeasti myös tapahtumat ja ilmiöt, joista ne olisivat voineet todistaa. Ilmailun menneisyyden jälkien säilyminen tai häviäminen ei kuitenkaan riipu vain ilmailijoiden tai museoiden halusta ilmailun menneisyyttä tallettaa. Ilmailuun liittyvän irtaimiston, ennen kaikkkea erilaisten vanhojen ilma-alusten säilyminen tai tuhoutuminen on monesti täysin sattumanvaraisten tapahtumien seurausta. Lentokoneiden suuri koko myös vaikeuttaa niiden säilyttämistä ja koneiden konservointi tai restaurointi on hidasta ja kallista. Ilmailuun liittyvien kiinteistöjen säilymisessä mukaan tulevat lisäksi maankäytölliset kysymykset, joihin liittyy myös poliittinen päätöksenteko. Tutkimus tuo esille millaisten prosessien seurauksena ilmailun kulttuuriperinnöksi tuotettavat menneisyyden aineelliset jäljet voivat säilyä sekä pyrkii avaamaan laajemmin sitä, mitä suomalaisen ilmailun kulttuuriperintö on. Tutkimuksen alkuperäisaineisto koostuu haastatteluista, joissa niin ilmailijat kuin museoammattilaiset pohtivat ilmailukulttuuria ja kulttuuriperintöä sekä arvioivat miten kulttuuriperintöä voidaan ylläpitää. Tutkimuksessa pohditaan myös, miten suuri yleisö käsityksensä ilmailun kulttuuriperinnöstä muodostaa ja minkälaisia vaikutuksia näillä käsityksillä kulttuuriperinnön säilymiseen on. Tutkimuksen perusteella ilmailun kulttuuriperintöä voi pitää aavistuksen uhanalaisena. Ilmailua ei osata ajatella kulttuurisena ilmiönä, eikä koko sanaa kulttuuriperintö ole ilmailun kohdalla otettu edes kunnolla käyttöön. Akateeminen tutkimus ei ole toistaiseksi ilmailusta kulttuurisena ilmiönä kiinnostunut, eivätkä ilmailijat itse ole osanneet omaa kulttuuriperintöään yhteisönsä ulkopuolisille sanoittaa. Tämän seurauksena ilmailun kulttuuriset ulottuvuudet eivät myöskään avaudu suurelle yleisölle. Ilmailun kulttuuriperinnön määrittely onkin tapahtunut paljolti siihen liittyvien rakennettujen ympäristöjen kautta, eikä ilmailua itsessään ole osattu pitää kultuuriperintönä. Ilmailun mainetta ovat myös rasittaneet viime vuosina julkisuudessa paljon esillä olleet lentoliikenteen ympäristövaikutukset, mikä on edelleen voinut vaikuttaa ilmailun kulttuuriperinnön arvostukseen ja siihen, ymmärretäänkö ilmailuun kulttuurisia merkityksiä edes liittyvän. Ilmailun kulttuuriperintöä tutkittaessa ja määriteltäessä huomio pitäisi kiinnittää erityisesti siihen, että ilmailijoiden omat ja toistaiseksi huonosti sanoitetut käsitykset omasta kulttuuriperinnöstään tulisivat paremmin ymmärreytyiksi ja kuulluiksi.