Itsensätyöllistäjien kollektiivinen neuvotteluoikeus

Abstract

Työn tekemisen tavat ovat jo pidempään olleet murroksessa. Itsensätyöllistäjien määrä ja itsensätyöllistämisen alat ovat kasvaneet viime vuosina, ja keskustelua itsensätyöllistäjien asemasta on käyty enenevissä määrin. Erityisen paljon keskustelua on herättänyt se joukko itsensätyöllistäjistä, jotka eivät ole valinneet asemaansa vapaaehtoisesti, vaan toimivat ilman työsuhdetta pakon edessä. Tätä joukkoa yhdistää työsuhdesuojan puuttuminen, huomattavien riskien kanto, heikko neuvotteluasema ja toisaalta perinteiseen ammatinharjoittamiseen kuuluvan itsenäisen ja taloudellisesti turvatun aseman puuttuminen. Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä sekä sekä Euroopan komission suuntaviivoissa on tunnistettu erityisesti neljä itsensätyöllistäjien kategoriaa, jotka täyttävät edellä mainitun kuvauksen: näennäisesti itsenäiset ammatinharjoittajat, taloudellisesti riippuvaiset yksinyrittäjät, yksinyrittäjät, jotka työskentelevät rinnakkain työntekijöiden kanssa sekä työtä välittävien digitaalisten alustojen kautta työskentelevät yksinyrittäjät. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, onko näillä itsensätyöllistäjillä oikeus neuvotella kollektiivisopimuksia. Kollektiivisopimukset eli käytännössä työehtosopimukset ovat Suomessa tärkeä keino oikeudenmukaisten työehtojen aikaansaamiseksi. Itsensätyöllistäjillä tällaista oikeutta ei kuitenkaan tunnisteta, vaikka heillä on sekä yrittäjän että työntekijän tunnusmerkkejä tai he työskentelevät samanlaisissa olosuhteissa työntekijöiden kanssa ja olisivat näin samanlaisen suojan tarpeessa kuin työntekijät. Kollektiivisia neuvotteluita käsitellään tutkielmassa yleisemmin, minkä lisäksi tarkastellaan itsensätyöllistäjien kollektiivisten neuvotteluiden mahdollisia osapuolia. Lisäksi tutkielmassa käsitellään kollektiivista neuvotteluoikeutta perusoikeutena ja peilataan tätä oikeutta kilpailuoikeuteen itsensätyöllistäjien kollektiivisen neuvotteluoikeuden rajoittajana. Kollektiivisen neuvotteluoikeuden kilpailuoikeudellisia rajoituksia käsitellään Europan unionin tuomioistuimen ratkaisujen sekä 29.9.2022 komission julkaisemien suuntaviivojen kautta. Tutkielman johtopäätös on, että kansallisella tasolla lainsäädäntömuutoksia tarvitaan, jotta varmistetaan kollektiivisen neuvotteluoikeuden toteutuminen tutkielmassa tarkastelluille itsensätyöllistäjille. Tutkielmassa ehdotetaan ratkaisuksi nykyisen työntekijä-yrittäjä -kahtiajaon selkeyttämistä niin, että näennäisesti itsenäiset ammatinharjoittajat sekä yksinyrittäjät, jotka työskentelevät rinnakkain työntekijöiden kanssa, tunnistetaan työntekijöiksi. Lisäksi ehdotetaan lainsäädäntöä muutettavan niin, että myös suojelua tarvitsevat mutta mahdollisesti ilman direktiota toimivat itsensätyöllistäjät eli taloudellisesti riippuvaiset yksinyrittäjät sekä digitaalisten alustojen kautta työskentelevät yksinyrittäjät pääsevät osaksi työehtosopimusjärjestelmää.