Traumasta puhuminen, kirjoittaminen ja etiikka. Pakolaisnaiset kertojina Henning Mankellin romaanissa Nimeltään Tea-Bag

Abstract

<p>Abstract in Finnish and in English<br></p><p><strong>Traumasta puhuminen, kirjoittaminen ja etiikka. Pakolaisnaiset kertojina Henning Mankellin romaanissa Tea-Bag</strong></p><p>Käsittelen artikkelissani traumakuvausta Henning Mankellin romaanissa <em>Tea-Bag</em> (2001, <em>Nimeltään Tea-Bag,</em> 2004). Pakolaisten traumaattisia kokemuksia on käsitelty vain vähän traumafiktion tutkimuksessa. Sitä on kritisoitu myös trauman estetisoinnista, jossa trauman kliininen ja terapeuttinen tutkimus on jäänyt liian vähälle huomiolle. Artikkelini kytkeytyy lääketiedettä, terveystieteitä ja humanistista tutkimusta yhdistelevään <em>medical and health humanities</em> -alaan. Yhdistelen siinä traumafiktion, traumateorian ja terapeuttisen kirjoittamisen tutkimusta.</p><p>Romaani kuvaa Göteborgissa kokoontuvaa pakolaisnaisten kirjoittajapiiriä, jota ohjaa ruotsalainen mieskirjailija. Keskityn episodeihin, joissa pakolaisnaiset puhuvat ja kirjoittavat traumasta. <em>Tea-Bag</em> aktivoi empaattisen ja eettisen lukemisen käytäntöjä. Teoksen monipersoonainen ja moniperspektiivinen kerronta edustaa esitystapana pluralismia, ”äänten etiikkaa”, jossa pakolaisnaisten kertomukset on asemoitu etualalle. Havainnollistan trauman kohtaamista Emmanuel Levinasin toiseuden kasvokkain kohtaamisen filosofialla. Lopuksi pohdin postkoloniaalista kysymystä kulttuurisesta appropriaatiosta. Romaanin kirjailijahahmon ironisen kuvauksen voi tulkita edustavan Mankellin metanarratiivista itsekritiikkiä etuoikeutettuna länsimaisena mieskirjailijana.</p><p><br></p><p><strong>Talking and Writing about Trauma and Ethics. Refugee women as Narrators in Henning Mankell’s novel, <em>Tea-Bag</em></strong><br></p><p>In my article, I deal with the portrayal of trauma in Henning Mankell’s novel <em>Tea-Bag</em> (2001). The refugee issue has been discussed only little in trauma fiction research. Moreover, it has been criticised for the aestheticisation of trauma, where clinical and therapeutic research on trauma has received too little attention. My article is connected to studies in the medical and health humanities. In my approach, I combine research on trauma fiction, trauma theory and therapeutic writing.</p><p>The novel concentrates on refugee women in Gothenburg, who participate in a writing course led by a Swedish male writer. I focus on episodes where refugee women talk and write about trauma. <em>Tea Bag</em> activates the practice of empathic and ethical reading. The multi-person and multi-perspective narration of the novel represents pluralism, the “ethics of voices”, in which refugee women’s narratives are foregrounded. Moreover, I apply Emmanuel Levinas’s philosophy of face-to-face encounter with the other in my analysis of trauma. Finally, I discuss the postcolonial issue of cultural appropriation. The ironic portrayal of the writer figure in <em>Tea-Bag</em> can be interpreted to mirror Mankell’s metanarrative self-criticism as a privileged Western male writer. <br></p>