Rajat kiinni! – Saamelaisten asema pandemia-ajan sisärajavalvonnassa

Abstract

Koronapandemia aiheutti monenlaisia haasteita lainsäädännön ja -soveltamisen alalla. Suurimpiin lainsäädäntötoimiin kuului pitkään voimassa ollut sisärajavalvonnan palauttaminen, joka aiheutti uusia haasteita vapaan liikkuvuuden periaatteeseen. Tavanomaisten vaikutusten lisäksi rajaratkaisuilla oli erityisiä vaikutuksia saamelaisiin heidän alkuperäiskansastatuksensa takia, ja tämän takia saamelaisten kuulemisella on erityinen merkitys toimien valmistelussa.

Tutkielma tarkastelee pandemia-ajan rajanlainsäädännön ratkaisuja erityisesti saamelaisten näkökulmasta. Tutkielmassa perehdytään voimassa olevaan lainsäädäntöön sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla ja käydään tarkemmin läpi aiheeseen liittyviä lainvalvojien ratkaisuita, jonka lisäksi teemaa peilataan muihin pandemia-ajan rajaratkaisuihin. Menetelminä käytetään lainsäädäntötutkimusta sekä ratkaisukäytännön tulkintaa, josta hahmotellaan oikeuden nykytilaa.

Tutkielma osoittaa, että koronapandemian aikana saamelaisten huomiointi on toteutunut vaihtelevasti, ja etenkin päätösten perusteluissa on ollut parannettavaa. Vaikka ratkaisut ovat sinällään olleet lainmukaisia, on vaikutusarvioinnissa ja perusteluissa ollut selkeitä puutteita, ja saamelaisnäkökulma tulisi ottaa huomioon tehokkaammin. Päätösten perustelut monipuolistuivat sisärajavalvonnan pitkittyessä, mutta etenkin alkuvaiheessa saamelaisia ei edes mainittu perusteluissa.

Tulevaisuudessa saamelaiskäräjälakia uudistetaan, ja viimeisin hallituksen esitys sisältää lukuisia uudistuksia neuvotteluvelvollisuuteen ja saamelaisten huomioimiseen. Lainsäädännöllisen viitekehyksen muutos ei saa jäädä ainoaksi muutokseksi, vaan saamelaisten näkökulmaan ja asemaan tulee keskittyä myös jatkossa lainsäädäntöä uudistettaessa ja erilaisia päätöksiä tehtäessä.