Prosessien kehittäminen toimintolaskentaa, kapeikkoajattelua ja leanin arvovirtaa hyödyntäen : Case-tutkimus prosessien kehittämisestä teollisuusyrityksessä

Abstract

Pysyäkseen mukana kilpailussa yritysten tulee kehittää prosessejaan ja tuotantojärjestelmiään vastatakseen markkinoiden tarpeisiin nopeasti, ketterästi ja kustannustehokkaasti. Prosessien parantamishankkeiden yhteydessä yritykset käyttävät apunaan erilaisia kustannuslaskennan ja toiminnanohjauksen menetelmiä, joiden avulla tehdään päätöksiä prosessien kehittämiseksi. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten toimintolaskentaa, kapeikkoajattelua ja leanin arvovirtakartoitusta voidaan käyttää yhtäaikaisesti prosessinkehityshankkeissa ja mitä hyötyjä ja haasteita niiden yhtäaikaiseen käyttöön voi liittyä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, ja case-yrityksenä toimii maailmanlaajuisesti toimiva kemianteollisuusuusyhtiö. Empiirinen aineisto koostuu kuudesta case-yrityksessä teemahaastatteluna toteutetusta haastattelusta ja case-yrityksen kustannuslaskentajärjestelmän kuvauksesta. Tutkimusta varten haastateltiin henkilöitä organisaation eri tasoilta sekä talouden-, tuotannonjohdon että toiminnankehitysryhmästä. Lisäksi tutkimusta varten haastateltiin case-yrityksestä ulkopuolista konsulttia, joka kertoo prosessinkehityshankkeisiin liittyvistä kokemuksistaan laajemmin eri yritysten näkökulmasta. Tutkimuksen perusteella toimintolaskentaa, kapeikkoajattelua ja leanin arvovirtakartoitusta voidaan käyttää yhtäaikaisesti prosessinparannushankkeissa, vaikka menetelmät ovatkin keskenään erilaisia ja eroavat toisistaan myös taustaoletuksiltaan. Arvovirtakartoituksen avulla prosessi voidaan esittää visuaalisessa muodossa ja sen avulla voidaan muodostaa kattava ymmärrys prosessin muodostavista toiminnoista ja niiden suhteista. Toimintolaskenta tarjoaa tietoa kustannuksista ja lisäksi sen avulla voidaan tunnistaa kehityskohteita ja arvioida erilaisten parannusvaihtoehtojen vaikutuksia. Kapeikkoajattelu puolestaan kiinnittää huomiota pullonkauloihin ja rajoituksiin sekä pullonkaulalähtöiseen ohjaukseen ja läpimenon maksimoimiseen. Prosessinparannushankkeen suunnittelun eri vaiheissa tarvitaan sekä kustannuslaskennan että toiminnanohjauksen näkökulmia tilanteen monipuolisen arvioinnin ja toimivien tulevaisuuden tilojen suunnittelemiseksi. Menetelmien yhtäaikaisen käytön hyötyinä esiin nousivat tilanteen kokonaisvaltainen ja monipuolinen arviointi, nykyisen prosessin erilaisten heikkouksien parempi tunnistaminen sekä lisäarvoa tuottamattomien toimintojen ja hukan parempi tunnistaminen ja hallinta. Menetelmien yhtäaikainen käyttö auttaa myös prosessin aikatauluttamisessa ja optimoinnissa ja tarjoaa vaihtoehtoisia näkökulmia esimerkiksi varasto-, kapasiteetti- ja resurssitasojen arvioinnille. Menetelmien yhtäaikaisen käytön myötä huomiota voidaan kiinnittää laajempaan kokonaisuuteen, jossa prosessi toimii ja pyrkiä parantamaan koko järjestelmän optimia sen sijaan, että huomiota kiinnitettäisiin vain tietyn toiminnon tai alaprosessin parantamiseen. Merkittäviä haasteita menetelmien yhdistämiseen liittyen ei havaittu, mutta menetelmien erilaisten taustaoletusten vuoksi kaikkia kolmea menetelmää ei todennäköisesti voida soveltaa yhtäaikaisesti täysin johdonmukaisesti, jolloin menetelmien käytöstä ei välttämättä saada maksimaalista hyötyä. Käytännössä tämä näkyy myös siten, että toiminnanohjausjärjestelmät eivät huomioi kaikkia menetelmiä, jolloin menetelmien käyttö ei välttämättä saa johdon tukea. Lisäksi palkitsemisjärjestelmiin ja vastuualueisiin liittyvät tavoitteet voivat kannustaa osaoptimointiin, mikä saattaa vaikeuttaa esimerkiksi kapeikkoajattelun periaatteiden noudattamista.