Vuoden 1970 työsopimuslaki ja työehtosopimuksen yleissitovuuden synty : Tavoitteena vähimmäispalkkojen turvaaminen vai vaalivoitto?

Abstract

Tutkielman aiheena on työehtosopimuksen yleissitovuus, joka otettiin työsopimuslakiin ensimmäisen kerran vuonna 1970. Työehtosopimuksen yleissitovuus ei sisältynyt hallituksen esitykseen työsopimuslaiksi, vaan yleissitovuussäännös otettiin osaksi työsopimuslakia eduskuntakäsittelyvaiheessa. Eduskunnassa yleissitovuussäännös ymmärrettiin ennen kaikkea vähimmäispalkkasäännöksenä, vaikka yleissitovuus koskee työstä maksettavan palkan ohella myös muita työsuhteen ehtoja. Tutkimuksen tarkoituksena on luoda oikeushistoriallisen tutkimusmetodin avulla käsitys siitä, miksi yleissitovuus otettiin osaksi työsopimuslakia vasta eduskuntakäsittelyssä ja pyritään selvittämään, miksi lakiin ei yleissitovuussäännöksen sijasta sisällytetty vain vähimmäispalkkaa koskevaa säännöstä. Tutkimuksen tärkein lähdeaineisto koostuu aikalaiskirjallisuudesta, vaalikauden 1966–1970 hallituspuolueiden aineistosta sekä valtiopäiväasiakirjoista, joista merkittävimpiä lähteitä ovat hallituksen esitys työsopimuslaiksi ja eduskunnan sosiaalivaliokunnan mietintö. Työehtosopimuksen yleissitovuus on ajankohtainen ja sen ympärillä on käyty yhteiskunnallista keskustelua viime vuosina. Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelma kohdistuu merkittäviltä osin työelämälainsäädäntöön, ja hallitusohjelman mukaan toteutettavat uudistukset vaikuttavat myös työehtosopimuksen yleissitovuuteen. Työehtosopimuksen yleissitovuuden syntymisen syyksi on aiemmin nähty pääasiassa lähestyneet vuoden 1970 eduskuntavaalit ja hallituspuolueiden pyrkimykset menestyä tulevissa vaaleissa. Tutkimukseni perusteella yleissitovuuden syntyyn on vaikuttanut erityisesti tulopolitiikan omaksuminen 1960-luvun lopulla, ja mahdollisesti myös Kansainvälisen työjärjestö ILO:n yleissopimukset.