Oppimattomuus Frynikhoksen Eclogassa

Abstract

Toisella vuosisadalla jaa. eläneen attikistigrammaatikko ja leksikografi Frynikhoksen teos Ecloga antaa lukijalleen yli 400 ohjetta siitä, kuinka käyttää kieltä niin, että se olisi mahdollisimman lähellä klassisen kauden auktorien käyttämää kieltä. Teoksessa ei pelkästään luetella sanoja, joita tulee välttää, vaan perustellaan, miksi kyseisiä sanoja ei Frynikhoksen mielestä tule käyttää. Usein tarjotaan myös korvaava, Frynikhoksen hyväksymä vaihtoehto.

Käyn tässä tutkielmassa läpi ne kohdat, joissa Frynikhoksella esiintyy jokin ἀμαθ-alkuinen sana, jolla hän viittaa oppimattomuuteen. Frynikhos käyttää oppimattomuutta perusteenomaisesti, eli hän vahvistaa omia näkemyksiään toteamalla, että tietty sana tai muoto – tai sellaisen käyttäjä – on oppimaton. Frynikhoksen oppimattomiksi tuomitsemat sanat ovat koinee-kreikalle tyypillisiä sanoja. Osa näistä sanoista on uudissanoja, osassa on tapahtunut pieniä morfologisia muutoksia verrattuna klassiseen attikalaiseen murteeseen, mutta monissa muutos on lähinnä semanttinen eli sanan merkitys on muuttunut noin 600 vuodessa.

Frynikhos perustaa ohjeensa useimmiten vanhan attikalaisen komedian auktoreiden teoksissa esiintyvään kieleen, kuten Aristofaneen näytelmien kieleen. Tämä on kuitenkin ongelmallista, sillä Aristofaneen kieli on mittaan kirjoitettua taidekieltä, eikä se pyri vastaamaan täydellisesti aikansa arkikieltä. Sen sijaan Frynikhos arvosteli mm. lääkäreitä, jotka eivät käyttäneet attikisoivaa kieltä, sillä heille kieli oli ensisijaisesti kommunikaation väline. Yläluokkaan kuuluville attikismin suosijoille kieli taas oli yksi keino parantaa yhteiskunnallista asemaa. Frynikhos pyrki ohjeidensa kautta vahvistamaan myös omaa asemaansa suhteessa muihin attikistigrammaatikkoihin, sillä yksimielisyyttä kielellisistä esikuvista ei vallinnut.