Luomuviljelyosuuskuntien riskienhallintamenetelmien vaikutus asiakassuhteiden luottamuksiin Suomessa

Abstract

Keskustelu kapitalismin vaihtoehdoista on kommunismin romahduksen jälkimainingeissa jakaantunut, yhden vaihtoehdon ollessa paikalliset taloudet, jotka pyrkivät toimimaan itsenäisesti ja joiden hallinta suoritettaisiin suoralla demokratialla. Eräs näistä talousmalleista on kumppanuusmaatalous, joka on usein järjestetty viljelyosuuskuntien muodossa. Luomuviljelyosuuskunnissa kuten muissakin yritysmuodoissa on vahvasti läsnä riski, jonka lisäksi luottamuksen merkitys suhteessa korostuu. Suomessa kumppanuusmaataloustoiminta on alkanut vuonna 2010.

Tutkielman aiheena oli luomuviljelyosuuskuntien riskienhallintamenetelmien vaikutus asiakassuhteiden luottamuksiin Suomessa. Tutkimus jakaantui teoreettiseen ja empiiriseen osaan. Ensimmäisessä teoriaosassa luotiin katsaus riskiin ja riskienhallintaan myös maatalouden ja viljelyn osalta. Riskienhallintaan liittyen esiteltiin myös Robert Simonsin ”Levers of Control”-viitekehys. Tutkielman empiirinen aineisto kerättiin neljän puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Haastateltavina olivat neljän luomuviljelyosuuskunnan edustajat, joista kaikki olivat olleet joko perustamassa osuuskuntaa tai olleet mukana sen hallituksessa. Aineiston avulla tehtiin havaintoja haastateltavien näkemyksistä suurimmista riskeistä, kuinka näitä riskejä oli pyritty hallitsemaan, mikä oli osuuskuntien luottamuksen tila ja olivatko riskienhallintakäytännöt vaikuttaneet siihen.

Osuuskuntien suurimmat koetut riskit olivat viljelyriskit, taloudelliset riskit, aktiivien väsyminen sekä maineriski. Muita riskejä nousi esiin osuuskuntakohtaisesti. Suurin riskeistä koituva uhka oli jäsenten menetys, jolla voi olla toiminnan lopettava vaikutus. Riskejä pyrittiin hallitsemaan viljelijävalinnalla, tuotannon suunnittelulla, talkootyöllä, talouden suunnittelulla, läpinäkyvyydellä sekä aktiivisella ja kattavalla kommunikaatiolla organisaatiossa tiedottamisen ja keskustelun keinoin. ”Levers of Control”-viitekehyksen määritelmien kaltaisia strategisia ohjausjärjestelmiä oli havaittavissa osuuskunnissa mutta niiden valintoja ei voitu perustella viitekehyksen logiikasta seuranneiksi. Luottamuksen koettiin olevan hyvä kaikissa paitsi yhdessä osuuskunnassa. Riskienhallinnan vaikutuksista vahvin on viljelijänvalinta ja siitä seuraavat toimet. Talkoilu nähtiin myös keinoksi parantaa luottamusta. Luottamuksen osalta läpinäkyvyydellä ja viestinnällä koettiin olevan selkeitä vaikutuksia. Strategisesti osuuskunnat eivät ole riskienhallinnassaan vielä riittävällä tasolla. Systemaattinen panostus tähän olisi tarpeen, jotta luottamuskin voisi tästä lopulta vahvistua entisestään.