Perustoimeentulotuki Kelan vastuulla: Miten Kela on suoriutunut velvollisuuksistaan?
Ladataan...
431.38 KB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Vuonna 2017 perustoimeentulotuki siirtyi kunnilta Kansaneläkelaitoksen eli Kelan järjestämisvelvollisuuden alaiseksi. Tätä ennen perustoimeentulotukea myönnettiin kunnissa, ja se oli osa toimeentulotukikokonaisuutta, johon kuuluivat lisäksi ehkäisevä ja täydentävä toimeentulotuki. Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan kriittisesti, miten Kela on suoriutunut tästä uudesta velvollisuudestaan.
Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto on kerätty vuosilta 2017–2025, ja se koostuu yhdeksästä tutkimuksesta ja artikkelista ja näiden lisäksi SOSTEn (Suomen sosiaali- ja terveys ry) julkaisemista Sosiaalibarometreistä. Aineistossa käsitellään eri näkökulmista perustoimeentulotuen Kela-siirtoa, ja niiden kautta ääneen pääsevät eri osapuolet, Kelan ja kuntien ammattilaiset, asiakkaita unohtamatta.
Tutkielman alussa luodaan lyhyt katsaus suomalaisen hyvinvointivaltion historiaan, sen kasvuun ja sitä koskeviin muutoksiin, jotka alkoivat 1990-luvulla. Hyvinvointivaltion käsitettä avataan Esping-Andersenin hyvinvointivaltioregiimiteorian avulla. Tämän jälkeen tarkastellaan lyhyesti sitä, miten perustoimeentulotuen siirtämistä Kelan järjestettäväksi perusteltiin ja sitä, mitä kyseisen etuuden siirtäminen Kelassa käytännön tasolla tarkoittaa. Lyhyesti kuvataan myös ne haasteet, joita perustoimeentulotuen myötä Kelalle on tullut erityisesti asiakkaan kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen ja siihen liittyvään osaamiseen liittyen.
Tuloksissa korostuu kritiikki uutta perustoimeentulotuen järjestämismallia kohtaan. Kela-siirron perusteena olleen yhdenvertaisuuden katsotaan toteutuvan tarveharkinnan kustannuksella. Lisäksi workfare-politiikan mukaiset perustoimeentulotuen perusosan alentamiset nähdään perusteettomina ja hyödyttöminä. Johtopäätöksissä pohditaan syitä edellä kuvatuille ilmiöille ja pohditaan myös, olisiko oikein kohdennetuilla toimenpiteillä (esim. koulutus) mahdollisuus kehittää asioita parempaan suuntaan.