Diagnosing Gender: Transitivity Analysis on the Diagnostic Category of Gender Dysphoria in DSM-5

Abstract

Tässä tutkielmassa analysoidaan teoksessa ’Diagnostic and Statistical Manual of Men-tal Disorders, Fifth Edition’ (DSM-5) ja tarkemmin sen kappaleessa ’Gender Dysphoria’ käytettyä kieltä. DSM-5 on mielenterveydenalan ammattilaisille suunnattu luokittelu virallisesti tunnustetuista mielenterveyden häiriöistä ja se sisältää myös oireiden kuvai-luun perustuvat ohjeet näiden mielenterveyshäiriöiden diagnosoimiseksi. ’Gender dys-phoria’ (vapaasti suomennettuna sukupuolidysforia) on lääketieteellinen termi, joka viittaa biologisesta sukupuolesta eriävän sukupuoli-identiteetin aiheuttamaan henki-seen pahoinvointiin. Sukupuoli-identiteetin ja mielenterveysongelman yhdistäminen sisältää ideologisiin arvoihin pohjautuvia perusteluja ja tässä tutkielmassa analysoi-daan ’Gender Dysphoria’ – kappaleen ideologista sisältöä kriittisestä näkökulmasta.

Tutkimuksen tarkastellaan ’Gender Dysphoria’ – kappaleessa käytetyn kielen ideologi-sia heijastumia ja niiden sosiaalisia vaikutuksia kolmen tutkimuskysymyksen avulla: 1) Kuinka diagnosoitu henkilö esitetään tekstissä? 2) Kuinka tekstissä rakennetaan kuvaa sukupuolidysforiasta mielenterveyshäiriönä? 3) Miten analyysin tulokset saattavat vai-kuttaa käsitykseen sukupuolen yhteydestä mielenterveyteen ja sukupuolidysforian diagnosoimiseen. Analyysissä käytetään metodina M. A. K. Hallidayn transitiivisuusteo-riaa ja tulosten sosiaalisia vaikutuksia analysoidaan Norman Faircloughn diskurssiana-lyysimallin avulla. Transitiivisuusanalyysin avulla tarkastellaan kirjoittajien tekemiä va-lintoja kielenkäytön suhteen, jotka Hallidayn teorian mukaan heijastavat kirjoittajien henkilökohtaisia kokemuksia ympäröivästä maailmasta.

Tutkimus paljasti, että sukupuolidysforia esitetään mielenterveysongelmana erotta-malla se yksilöstä erilliseksi toimijaksi, joka suorittaa erilaisia prosesseja yksilön sisällä. Yksilöistä erityisesti lapset esitetään tekstissä voimakkaasti perinteisiin sukupuoliroo-leihin pohjautuvan ideologian valossa, joka heijastuu oireiden kuvailuun. Analyysi osoittaa myös logiikkaongelmia lasten oireiden kuvailussa, jotka johtavat ristiriitoihin oireiden ja mielenterveysongelman yhteydessä ja kumoavat perusteet, joiden pohjalta lapset diagnosoidaan. Tutkimuksen lopussa ehdotetaan, että sukupuolidysforiaan liit-tyvien diagnoosiohjeiden ja – kriteerien perusteita muokataan yleisesti sukupuoli-identiteetin itsemääräämisoikeuteen pohjautuvaksi ja lasten osalta tekstiin sisällytet-täisiin mahdollisia tieteellisiä perusteluja, jotka kumoaisivat diagnoosiohjeiden nyky-muodossaan sisältämät ristiriidat ja perustelisivat lasten diagnosoinnin oikeellisuuden