Muovin kytkennät museossa : Uusmaterialistinen näkökulma materiaaliseen peliperintöön

Abstract

Tässä uusmaterialistista teoriaa ja kriittistä kulttuuriperintöä yhdistävässä tutkimuksessa kartoitan muovin museaalista ongelmallisuutta. Tapausesimerkkinä on Suomen pelimuseo, ja aineistoni pohjautuu kahtena kenttäpäivänä museon tiloissa ajelehtimisen metodia soveltaen tekemääni haastattelemiseen ja havainnointiin. Tutkimuksessani hyödynnän kokeilevalla otteella kahta uusmaterialistista konseptia, sommitelmaa ja intra-aktiota. Nämä käsitteet toimivat analyysini työkaluina, joiden avulla tarkastelen muovin museaaliseen ongelmallisuuteen osallistuvia asioita. Tutkimukseni tapahtuu moniaineksisissa, monitasoisissa, limittäisissä, risteävissä ja kietoutuneissa eli yhdessä muotoutuvissa sommitelmissa. Analyysini tuloksena on perintösommitelma, jonka sisällä tarkastelen pelitapahtuman, pelikulttuurin ja pitkäaikaissäilyttämisen toisiinsa kietoutuvina ja intra-aktioivia sommitelmia. Tutkimuksessani tulen siihen tulokseen, ettei muovi ole museossa ongelma ainoastaan kemiallisesta ja fyysisestä hajoamisestaan johtuen, vaan sen pitkäaikaiseen säilyttämiseen kytkeytyvät kestävän kulttuuriperinnön kysymykset. Ehdotan muovin säilyttämiseen suunnitelmallisuutta, joka perustuu muovisen esineen elinkaaren määrittämiseen museossa. Osa muovisista esineistä voidaan päättää säilyttää lyhytaikaisesti, osa keskipitkälle ajalle ja vain osa pitkäaikaisesti. Käyttämäni uudenlainen metodologia osoittautui toimivaksi työkaluksi mikro-, meso- ja makrotasoilla tapahtuvan tutkimuksen tekemiseen. Käyttämäni konseptit ovat erityisen hyödyllisiä kulttuuriperinnön tutkimuksessa, jossa tarkasteltavien ilmiöiden intra-aktiot voivat tapahtuva molekyylitason ja maailmanlaajuisen tason välillä, ja joihin inhimilliset ja ei-inhimilliset elementit ovat erottamattomasti kietoutuneet.