Valta ja hegemonia osana vesikonfliktia : Tapaustutkimuksena Etiopian GERD-patohankkeeseen liittyvä hydropolitiikka

Abstract

Niili on rantamailleen elintärkeä veden lähde. Ilmastonmuutoksen ja väestönkasvun myötä veden tarve lisääntyy, ja paine sen kestävälle allokaatiolle kasvaa. Egypti on historiallisesti ollut Niilin alueen hydrohegemoni ja on siten hallinnut yksipuolisesti joen käyttöä koskevaa päätöksentekoa. Vuonna 2011 Etiopia aloitti suuren GERD-patohankkeen joen yläjuoksulla. Hankkeen myötä maiden välinen kiista joen käyttöoikeuksista kärjistyi. Tässä tutkielmassa analysoitiin Egyptin ja Etiopian välistä hydropolitiikkaa GERD-patohanketta koskien. Tutkielman aineistoina toimi maiden lähettämät kirjelmät YK:n turvallisuusneuvostolle, joka on ollut osana hankkeen neuvotteluita vuodesta 2020 alkaen. Tutkielman tarkoituksena oli etsiä dokumenteista Framework of Hydrohegemony-viitekehyksessä ilmeneviä taktiikoita ja vallan ulottuvuuksia, joilla maat pyrkivät edistämään turvallisuusneuvostolle omia jokeen liittyviä tavoitteitaan. Aineistoja analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla. Analyysin tuloksena selvisi, että maat käyttivät dokumenteissa ensisijaisesti ideologisia ja normatiivisia taktiikoita. Taktiikat ilmenivät pyrkimyksenä hallita patohankkeesta käytävää diskurssia, ja luoda omia tavoitteitaan edistävä narratiivi patoon liittyen. Taktiikat perustuivat pitkälti vallan sopimukselliseen ja ideologiseen ulottuvuuteen. Niiden avulla maat tavoittelivat itselleen mieluisaa neuvotteluasetelmaa sekä kykyä vaikuttaa turvallisuusneuvoston arvoihin ja näkemyksiin. Tulokset yhtyivät aiempaan tutkimuskirjallisuuteen ja osoittivat, että hydropoliittiseen hallintaan pyrittiin samanaikaisesti useilla eri keinoilla. Tuloksissa myös ilmeni, että pakkokeinot ja kovan vallan käyttö eivät ole tehokkaimpia keinoja luoda hegemoniaa.