Rappioestetiikka elämänfilosofiana – J.-K. Huysmansin À Rebours -romaanin dekadentti estetiikka nietzscheläisestä näkökulmasta

Abstract

Seuraavassa tutkielmassa tutkimuskohteeksi määrittyy Ranskassa 1800-luvun loppupuolella kukoistaneen dekadenssikirjallisuuden klassikkoteoksena tunnettu J.-K. Huysmansin romaani À Rebours (1884). Kulttuurisella ja kielellisellä rappiotematiikalla leikittelevä teos osallistui ilmestyessään vahvasti aikansa taide- ja yhteiskuntakriittiseen keskusteluun ja vakiinnutti nopeasti asemansa eräänlaisena dekadenssin tyylisuuntauksen taiteellisena ohjelmanjulistuksena ja prototyyppisenä esimerkkinä. Tulkinnallisesti À Rebours näyttäytyy täten väylänä paitsi dekadenssiestetiikan ominaispiirteiden myös sen kulttuuristen ja filosofisten taustatekijöiden laajempaan tarkasteluun, ja nimenomaan tällaisesta kokonaisvaltaisesta näkökulmasta romaania lähestytään myös tämän tutkielman puitteissa.

Tutkielman metodinen ote on kontekstualisoiva ja 1800-luvun lopun viitekehykseen tiukasti sitoutuva. Dekadenssia ei käsitellä yksin naturalismin ja symbolismin välimaastoon sijoittuvana taiteellisena tyylisuuntauksena vaan myös yhteiskunnallisen ja tieteellisen keskustelun alueelle ulottuvana yleiseurooppalaisena diskurssina, joka ilmeni laaja-alaisena huolena Euroopan kulttuurisesta surkastumisesta ja urbaanien ihmismassojen biologisesta rappeutumisesta eli degeneraatiosta. Tarkoitus on asemoida sekä Huysmansin romaani että sen päähenkilö, sairaalloinen dandy Jean Floressas des Esseintes, osaksi vuosisadan vaihteen laajempaa ideologista liikehdintää kategorisoinutta vastakkainasettelua uskonnon ja skientismin, demokratian ja aristokratian, moderniuden ja sitä vastustamaan nousseen antimoderniuden välillä.

Huysmansin edustaman ranskalaisen dekadenssiajattelun kontekstuaalista kehystä laajennetaan ottamalla vertailukohdaksi niin ikään dekadenssista kiinnostunut saksalaisfilosofi Friedrich Nietzsche. Huysmansin romaanin dekadenttia estetiikkaa ja Nietzschen esteettistä ajattelua analysoidaan samankaltaisista lähtökohdista ponnistavina vastareaktioina eurooppalaisen kulttuurin viimeistään 1800-luvun kuluessa kokemaan materiaalis-postitivistiseen käänteeseen ja sen lietsomaan hengelliseen kriisiytymiseen. Taide saa À Rebours -romaanissa hyvinkin nietzscheläisen roolin elämän merkityksellisyyden konstruoijana, mutta romaanin viimeisessä luvussa tapahtuva päähenkilö des Esseintesin henkinen luhistumisen asettaa estetiikan voiman elämän uutena hengellisenä kiintopisteenä lopulta vähintäänkin ambivalenttiin valoon. Tutkielman päätteeksi hahmotellaankin kuvaa dekadentista estetiikasta eräänlaisena omien kulttuuristen ihanteidensa tuhoon resignoituneena performatiivisena kapinana rappiolliseksi koettua modernia yhteiskuntaa sekä sen edustamia aatteellisia arvoja kohtaan.